Parvekepuutarhurointi - yhteenveto ja opit tulevaan

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa citypuutarhurointia lasitetulla parvekkeellani. Ja koska nyt eletään jo syyskuun loppupuolta, lienee jonkinlaisen yhteenvedon aika projektista. Lisäksi kirjaamalla ylös ns.aloittelijan virheet, joku toinen saattaa päästä parempiin tuloksiin jo ensimmäisillä kokeiluillaan!

Itse olen aina oppinut parhaiten asioita kokeilemalla, erehtymällä ja niiden perusteella järkeilemällä. Niin toimin myös puutarhaproggiksenkin kanssa. Ihan kauheasti en lueskellut ohjeita tms, vaan pistin siemenet multaan ja jäin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Tomaateille meinasi käydä kehnosti, kun kesän kuumimpaan aikaan olin muutaman viikon poissa kotoa. Virittelin erinäisiä kastelusysteemeitä, jotka jotenkuten pitivät kasvit hengissä. Palatessani kotiin kaikki tomaatit näyttivät kuolleilta, mutta kovalla kastelulla ne yllättäen tokenivat kaikki kuntoon. Tällainen kidutus ei kuitenkaan tehnyt varmasti hyvää, ja ensi vuodelle pitääkin kehitellä jotain naapuriapua kasteluun.

Kuitenkin tomaatteja tähän talouteen saatiin! Pölyttelin kukkia pensselillä, sillä yhtään mehiläistä en onnistunut ohjaamaan parvekkeelle hommiin. Tämä auttoi, sillä jossain vaiheessa laskin raakileita olevan tulossa ainakin kolmatta sataa. Pääsato kypsyi yllättävän myöhään, ja itseasiassa nyt lämpimän syyskuun aikana pikkutomaatteja on saanut poimia päivittäin. Johtunee varmasti keskikesän kidutuksesta. Jos lämmin syyskuu vielä jatkuu, tomaatteja ei vielä vähään aikaan tarvitse kaupasta hakea.

Chilit ja suippopaprikat kasvoivat loppujen lopuksi todella isoiksi puskiksi. Jos olisin siirtänyt ne ajoissa suurempiin astioihin,  olisi mittaa voinut tulla vieläkin enemmän. Myös nämä kärsivät kesäreissun aiheuttamasta kuivuudesta, mutta eivät olleet niin murheellisen näköisiä kuin amppelitomaatit.

Paprika ja chili saivat alkunsa kaupasta ostettujen vihannesten siemenistä. Kun näitä ei varsinaisesti ole "kotikäyttökasvatukseen" jalostettu, oli sato sitten sen mukaista: muutama suippopaprika, jotka saivat punaista väriä kylkeensä vasta syyskuussa. Chilejä ei lupaavasta kukkimisesta huolimatta tullut lainkaan. Ensi kesälle siis ehdottomasti hankintaan parvekekasvatukseen sopivammat lajikkeet.

Suurin murheenkryyni olivat kuitenkin kirvat. Jossain vaiheessa havahduin niitä olevan kaikissa chilin ja paprikan lehdissä hirvittäviä määriä. En reagoinut tarpeeksi ajoissa, ja tottahan toki tällainen kasvien kärsimys vaikutti myös satomäärään. Koitin hätäpäissäni suihkutella kasveja mäntysuopaliuoksella, jonkinlaista ensiapua siitä ilmeisesti oli. Myös kirvaongelmaan tulee varautua tulevina kesinä paremmin.

Hedelmäpuutkin kasvavat edelleen, omaan rauhalliseen tahtiinsa. Kaksi sitruspuuta pitää ottaa talveksi sisätiloihin, päärynä ja omena saavat kokeilla talvehtimista ruukuissaan parvekkeella. Olisiko jollain lukijalla hyvää vinkkiä näiden varalle? Voi olla, että jotain styroxviritelmää tulee näille kehiteltyä. Toivotaan mahdollisimman leutoa talvea, jotta nämäkin pääsisivät hengissä kohti kesää 2014.

Kun kaikki aloittelijan virheet on nyt tullut tehtyä,  en millään malttaisi enää odotella tulevaa kasvukautta. Parvekkeelle sopivia lajikkeita pitänee ruveta kartoittamaan jo hyvissä ajoin. Lisäksi tarkoituksena olisi panostaa myös oikeaoppisempaan lannoittamiseen ja kasvualustoihin. Nämäkin kun olivat vähän mitä sattuu, enemmän fiilispohjalta tehtyjä.

Nyt kun katselee kalenteria, voi ilokseen huomata seuraavaa: tasan 13 viikon päästä  päivät rupeavat jälleen pitenemään! Johan tässä pitää ruveta pikkuhiljaa hamstraamaan tyhjiä jugurttipurkkejakin taimia varten...

Laatuburgerilla Tukholmassa

Kun pitkästä aikaa osui työviikon keskelle arkivapaa, ja Viking Linella sattui olemaan kampanjatarjouksessa puoli-ilmaisia hyttipaikkoja, päätin lähteä piipahtamaan Tukholmassa. Kaupunki on yksi suosikkejani koko maailmassa, aina yhtä hyvä fiilis piipahtaa.

Yleensä otan perinteisille "Päivä Tukholmassa"-reissulle yhden pakollisen tavoitteen toteutettavaksi. Se voi esimerkiksi olla kulttuuria, futismatsi tai vaikkapa Massimo Duttilla asiointi. Tällä kertaa ykköstavoite oli vierailla paljon hehkutuksia saaneessa Vigårda-hampurilaisravintolassa.

Olipa kerran kolme tukholmalaista kokkia. He rakastivat tuoreita, laadukkaita raaka-aineita,  lähiruokaa ja maaseudun fiilistä. Lisäksi he kaikki olivat pikaruuan ystäviä. Niinpä he päättivät perustaa ravintolan, jossa yhdistyisivät kaikki nämä asiat. Tuloksena syntyi paikka, joka on saavuttanut paikallisten (ja näemmä myös turistien) vankan suosion.

Vigårda on perustajiensa näköinen ja tarjoaa pikaruokaa raikkaista, terveellisistä ja laadukkaista aineksista tehtynä. Pääpaino on hampurilaisissa, joita löytyy listalta seitsemää erilaista. Burgerit myydään ateriakokonaisuuksina, kylkiäisvaihtoehtoja on neljä. Lisäksi hintaan kuuluu pieni salaatti sekä kastike.

Itse päädyin lampaanlihahampurilaiseen ranskalaisilla. Seuralaiseni otti listan ainoan vegevaihtoehdon, kasvis/lampaanmaitojuustolla varustetun version. Kumpikin annos oli taivaallisen hyvää. Raaka-aineet olivat lupauksen mukaisesti fressejä ja laadukkaita. Turhaa kikkailua oli vältetty, pikaruokafiilis säilyttäen. Lopputuloksena elämäni paras hampurilaisateria.

Kun aterian hinta juomineen oli n 11€, palvelu ja ruuan saanti todella ripeää, sisustus ja yleinen fiilis tyylikkäät, en yhtään ihmettele, että paikka oli ääriään myöten täynnä. Pääasiallinen kohderyhmä tuntui olevan keskustan nuoret toimistotyöntekijät, joita pääosa asiakkaista oli. Toki muutama pakollinen kiintiöhipsterikin oli paikalla, voisihan Vigårda sijaita aivan hyvin myös Brooklynissä.

Visiitti ja lounas täällä oli ehdottomasti edestakaisen laivamatkan arvoinen. Ehkä joku seuraava vierailija saisi houkuteltua kokkikolmikon avaamaan sivupisteen myös Helsinkiin?