Ihmiskauppaa, kunniamurhia, halla-aholaisuutta ja kuppi çayta

Nappasin anopin kirjahyllystä lomalukemiseksi Jari Tervon Laylan. Muistan tätä hehkutetun kovasti kirjan ilmestymisen aikaan, ja nyt luettuani en ihmettele yhtään miksi. Teos on kiehtova, mukaansatempaava ja sivistävä. Mitä muuta sitä voi hyvältä lukukokemukselta pyytääkään?

En ole aikaisemmin lukenut yhtään Tervon kirjaa. Mies on toki tuttu julkisuudesta monellakin tapaa, ja olen aina diggaillut hänen älykkäästä läpänheitostaan mm. Uutisvuodon vakiokasvona. Tervon kynänkäyttöä on kehuttu paljon ja kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä, siksi olikin kiva saada vihdoin uusi kotimainen kirjailija luettu-listalleni.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias kurdityttö Layla. Tarina alkaa Istanbulista, jossa hän herää hääpäivänsä jälkeiseen aamuun. Tuore aviomies epäilee Laylan menettäneen neitsyytensä ennen avioliittoa ja syyttää Laylaa huoraksi, ja siten kelvottomaksi aviovaimoksi. Kurdien vahvojen perinteiden ja ikiaikaisen kunniamurhakäytännön takia tyttö tulee melkein tapetuksi. Vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen Laylan onnistuu kuitenkin paeta perheeltään, ja loppujen lopuksi karkumatka käy Euroopan läpi aina Suomeen ja Helsinkiin asti. Suomessa hän joutuu ihmiskaupan uhrina maksamaan karkumatkansa prostituutiolla.

Tapahtumia käsitellään myös tytön elämään kietoutuvan sekalaisen ihmisjoukon näkökulmasta. Hahmoja on paljon, mm. kauppatieteen maisteri Armonlahti, alkoholisoitunut ja prostituutioon ajautunut Helena Viita, maahanmuuttokriittinen filosofian ylioppilas Mika Jaussi, Laylan karkulaiskaveri Tamara sekä lukuisa joukko Laylan kurdiperheen jäseniä. Etenkin kirjan alussa kurdi- ja turkkilaisnimien tipahdellessa tekstiin oli paikoin hankaluuksia pysyä kärryillä, kuka kukin on.

Kullakin kirjan päähahmoista on omassa elämässään ongelmakohtia, joita he koittavat ratkoa juonen edetessä. Osan ongelmat ratkeavat, osalla pahenevat. Osa löytää sisäisen rauhansa, ja osan tulevaisuus jää arvoituksellisesti auki. Kaikkien elämässä Layla näyttelee kuitenkin erittäin merkittävää roolia.

Vaikka kirja onkin jo pari vuotta vanha, ovat teoksen käsittelemät pääteemat edelleenkin erittäin ajankohtaisia. Ihmiskauppa, prostituutio, naisten asema, Turkin EU-jäsenyys, maahanmuuttokritiikki ja islamofobia ovat julkisia keskustelunaiheita jatkuvasti. Tervo on onnistunut pureutumaan näihin aiheisiin todella hyvin ja puolueettomasti. Teemat on saatu ujutettua henkilöhahmoihin ja tarinaan mainiosti.

Muutenkin kirjailijan ammattitaito huokuu teoksessa vahvasti. Tervo on tehnyt valtavan määrän taustatyötä ja pureutunut tarinan aihepiireihin ja tapahtumaympäristöön onnistuneesti. Etenkin kurdikulttuuriin ja Islamiin perehtyminen on ollut ansiokasta. Tervo välttää helpot virheet ja osaa kertoa lukijalle mm sen, että monet kurdikulttuuriin kuuluvat asiat eivät kuulu Islamiin millään tavalla. Kulttuureihin ja uskontoon liittyvät asiat sekoittuvat liian usein ja helposti  mm. puhuttaessa kunniamurhista tai naisten ympärileikkauksista. Kumpikaan ei kuulu Islamiin.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Lopun tapahtumat, joissa Armonlahti ajautuu passittomana ja hakattuna kottikärryjä työnteleväksi luuseriksi Istanbuliin tai Islamia sydämestään vihaavan Mika Jaussin kääntyminen muslimiksi ovat mielestäni hiukan epärealistisia. Toisaalta ne eivät ainakaan ole ennalta arvattavia.

Suosittelen kirjaa jokaiselle, jota yllä mainitut teemat kiinnostavat. Vaikka teos onkin fiktiota, löytynee sillä tosielämästä liian paljon vastineita. Silmiä avaava ja hieno kirja.

Veikkausliigan otteluohjelma syyllinen kaikkien aikojen Eurokatastrofiin

Moni juhli jo etukäteen suomalaisseurojen hyvää arpaonnea tämän kauden Eurooppaliigan arvonnoissa: Luxemburgilaiset amatöörit (TPS), "kivenkova" Färsaarten sarjavitonen (Inter) ja sekalainen Azerijengi (MIFK). Ainoastaan Honka saa vastaansa etukäteen kovemman joukkueen, kun espoolaiset kohtaavat ensi viikolla puolalaisen Poznanin. Eli kolme neljästä (etenkin turkulaiset) piti mennä ennakoiden mukaan helposti seuraavalle kierrokselle.

Miten sitten kävikään. Ensin TPS pupelsi ja putosi täysin amatöörivoimin pelaavalle Jeunesse Eschille. (Edellisen kerran Luxemburgin suurseura muuten meni jatkoon otteluparista 60-luvulla pudottaessaan Valkeakosken Hakan..).

Seuraavaksi romahti Inter, jonka putoamista ja kotitappiota färsaarelaiselle Vikingurille voidaan pitää yksittäisenä suorituksena kotimaisen futiksen kautta aikain suurimpana floppina.

Viimeisenä niittinä Maarianhaminan IFK, joka hyvästä vierastuloksesta huolimatta jämähti myös ensimmäiselle kierrokselle. Jos turkulaiset olisivat hoitaneet vastustajansa tennislukemin, ei tämän otteluparin floppaaminen olisi niin masentanut. Nyt sekin saa kunnian olla yksi suomifutiksen mustan eurokauden muistomerkeistä.

Mikä sitten syynä? Aikaisemmin suomalaisseurat ovat edenneet toiselle ja kolmannellekin kierrokselle ilman suurempia ongelmia. Nyt sitten kaikki joukkueet romahtivat ja lähtivät laulukuoroon ennen kuin varsinainen eurohuuma kerkesi edes alkaa. Onko maamme jalkapalloilun taso yhtäkkiä laskenut näin alas?

Syyllinen on Veikkausliigan käsittämättömän huono otteluohjelma: kolmikierroksinen sarja on ahdettu pelattavaksi kuudessa kuukaudessa, päälle höysteenä vielä Suomen Cupin ja Euro-ottelut. Kun kevään pari ensimmäistä kierrosta kaiken lisäksi peruttiin, ovat joukkueet joutuneet pelaamaan otteluita järkyttävän kovalla tahdilla. Pahimmillaan on menty neljällä matsilla kymmenen päivän sisään.

Liiallinen ottelumäärä ja olemattomat palautumisajat lisäävät loukkaantumisia, eivätkä pelaajat kerkeä palautumaan pelien välillä. Valmentajat ovat pulassa, koska kaikki aika menee toipumiseen, eikä joukkuetta pysty kehittämään. Pelin taso ja tempo laskevat: nyt satoa sitten kerättiin murheellisissa Eurooppaliigan otteluissa.

Hälytyskellojen luulisi soivan Veikkausliigan ja Palloliiton toimistoilla. Tämä puuhastelu vaikuttaa koko lajin asemaan ja arvostukseen. Surkeat tulokset leimaavat suomifutiksen potkupalloksi, jossa taso on heikompi kuin Luxemburgissa tai Färsaarilla. Ja todistetustihan se sitä tällä hetkellä on. Hiljaiseksi vetää.

Kiitos 1990 - 1999 vol11.

Jos pitäisi valita muutama biisi, jotka olisi kiva kuulla livenä jollain hämyisellä newyorkilaisella räppiklubilla, olisi XXL:n Best of 90's Rap-lista sijalla 240 oleva Pharoahe Monchin Simon Says yksi niistä.

Oikealta nimeltään Troy Donald Jamerson syntyi lokakuussa 1967 New Yorkin Queensissa. Varsinainen muusikon ura alkoi 1987, kun Troy julkaisi kaverinsa Prince Po:n kanssa kaksi singlebiisiä, jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota.

Tuolloin kaksikko käytti vielä nimeä Simply II Positive MCs, mutta levy-yhtiön toiveesta nimi muutettiin matkan varrella Organized Konfusioniksi. Vuonna 1991 ilmestyikin sitten duon saman niminen debyytti. Levy sai hyvät arvostelut kriitikoilta, mutta kaupallista menestystä se ei saavuttanut. Kaksikko julkaisi albumit vielä 1994 ja 1997, jonka jälkeen heidän tiensä erosivat.

Pharoahe Monch jatkoi uraansa soolona ja esiintyi seuraavina vuosina vierailijana useiden eri artistien levyillä. Vuonna 1999 ilmestyi sitten miehen ensimmäinen levy, Internal Affairs, josta sinkkulohkaisu Simon Says nousi suurimmaksi hitiksi. Kappale nousi Billboardin hiphop/rap/rnb-listalla sijalle 29. Myös itse albumi pärjäsi mukavasti ja keräsi hyviä arvosteluita kriitikoilta.

Tässä biisissä itseäni kiehtoo sen aggressiivinen ote. Video komppaa tunnelmaa, ja keikalla tätä kuunnellessa olisi kohtuullisen helppo päästä punk-keikkamaiseen hurmoshenkeen. Sinäsä kappaleesta tehty video ei juuri tarjoa mitään erikoisuuksia, klassiset vähäpukeiset naiset aitoon ysärityyliin toki löytyvät.

Saimaannorpan tukalat ajat käynnissä

Olen aikaisemminkin kirjoitellut saimaannorppa-asioista. Ikävä kyllä asia on jälleen ajankohtainen, kun silmiini osui tänään uutinen Ylen sivuilta: Kaksi kuuttia kuoli kalaverkkoihin Savonlinnassa.

Alueella voimassa oleva verkkokalastuskielto kestää huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Kun kielto nyt sitten muutama päivä sitten päättyi, löytyi verkoista heti kaksi kuollutta tämän kevään norppaa. Yksinkertaisempikin siis ymmärtää, että kieltoaika ei ole riittävä.

Keski-Saimaalla lomaileva tuttavani kertoi, että suurin osa verkkoihin ja katiskoihin kuolleista saimaannorpista jää ilmoittamatta viranomaisille. Syynä on pelko siitä, että kieltoalueita ja kalastusrajoituksia laajennetaan. Kun "uhriluku" pysyy mahdollisimman pienenä, voivat alueen paatuneimmat norppavihaajat jatkaa perinteisiä kalastusmetodeitaan huoletta jatkossakin.

Jos saimaannorppa halutaan säilyttää, tulee keinoja koventaa. Verkkokalastuskiellon voimassaoloaikaa tulee pidentää, parasta lajille olisi ympärivuotiset rajoitukset. Kalastusta ei Saimaalla tarvitse lopettaa, norppaystävällisiä tapoja löytyy jokaiselle kalamiehelle ja -naiselle.

Toimenpiteitä tarvitaan heti, vuoden päästä voi olla jo myöhäistä.