sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tummenevaan syysiltaan: Torta di risotto

Kun syksy etenee ja illat pimenevät, niin mikä sopisikaan paremmin ruokapöytään, kuin herkullinen risotto! Perinteistä risottoa jokainen on varmasti syönyt ja valmistanut, mutta tätä mainiota ruokalajia voi myös tarjoilla monin eri tavoin.

Yksi suosikkini on torta di risotta, eli ns. vuokarisotto. Todella helppo toteuttaa ja erilaisia variaatioita löytyy lukuisia. Tässä oma versioni, jonka alkuperäisen reseptin löysin Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö-nimisestä kirjasta. Ohjeessa olevan kesäkurpitsan ja tomaatin voi halutessaan korvata millä tahansa muulla täytteellä. Paprika, munakoiso tai vaikkapa naudanliha käyvät erinomaisesti vaihtoehdoiksi, ja mikäänhän ei estä laittamasta sekaan vaikka näitä kaikkia. Samoin juustojen määrää voit itse säännöstellä, ja vaikuttaa siten annoksen keveyteen.

2-3 dl risottoriisiä (kannattaa tutkia tarkkaan kaupan valikoimaa. Osta esim arborio-lajiketta olevaa riisiä) 

1 kesäkurpitsa n. sentin paloiksi viipaloituina

6-8 kirsikkatomaattia viipaloituna

4 valkosipulinkynttä silputtuna

Tölkki tomaattimurskaa n. 500g

1tl balsamiviinietikkaa

1tl sokeria

Basilikaa revittynä

100g mozzarellaa 1cm kuutioiksi leikattuna

100g kermajuustoa 1cm kuutioiksi leikattuna

50g parmesanjuustoa raastettuna

4rkl korppujauhoja

Merisuolaa ja mustapippuria rouhittuna

Ruokaöljyä

Kypsennä kesäkurpitsat ruskeiksi öljytyllä uuninpellillä, n. 20 minuuttia 200 asteessa. Ripottele runsaasti päälle suolaa ja pippuria.

Laita riisit kiehumaan runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. Keitä n. 10 minuuttia kunnes riisi on kypsää, muttei vielä liian löysää. 

Kuumenna paistinpannulla silputtu valkosipuli, lisää sen jälkeen tomaattimurska, balsamiviinietikka, sokeria, suolaa ja pippuria. Kypsennä kevyellä lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää tässä vaiheessa mukaan runsaasti revittyä basilikaa.

Lisää riisit tomaattikastikkeen sekaan ja sekoita hyvin. Laita joukkoon juustokuutiot ja raaste. Tässä vaiheessa voit lisätä vielä suolaa ja pippuria, jos tarvetta.

Öljyä uunivuoka ja ripottele reunoille sekä pohjalle korppujauhoja. Laita n. puolet riisiseoksesta vuuan pohjalle. Lisää sitten kesäkurpitsat ja kirsikkatomaattiviipaleet tasaiseksi kerrokseksi. Lopuksi peitä vihannekset riisiseoksella. Ripottele päälle korppujauhoja.

Paista 220 asteessa 35-40 minuuttia ja anna sen jälkeen vielä seisoa kymmenisen minuuttia. Ennen tarjoilua, irrota vuoka reunoistaan veitsellä ja kumoa sitten tarjoilulautaselle. Voit vielä kopautella varovasti vuuan pohjaa, jotta risotto irtoaa. Leikkaa veitsellä sopivan kokoisia viipaleita ja nauti!

Viinisuosituksena toimii esimerkiksi portugalilainen Quinta de Espiga, jonka kevyt marjaisuus ja mausteisuus tukee juustoisen risotton makumaailmaa kivasti. Valkoviiniksi sopii vaikkapa argentiinalainen Santa Ana Chenin Blanc. Siinäkin monivivahteisuutta löytyy sen verran, että se ei jää risoton jalkoihin. 






perjantai 28. syyskuuta 2012

Bali, Bali, Bali, kaipaan sinne perkeleesti

Juice Leskinen kaipasi Eesti-biisissään perkeleesti Eestiin. Minulla on ikävä Balia, josta palasin juuri kahden viikon reissulta.

Olin kuullut Balista oikeastaan pelkkää hehkutusta siellä käyneiltä tuttaviltani. Samoin suurin osa nettikeskustelijoista eri palstoilla tuntui olevan täysin myyty tästä pienestä Indonesian saaresta. Ennakko-odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla.

Eikä tarvinnut pettyä. Bali oli juuri sitä mitä uskalsin varovasti odottaa: rentoa meininkiä, ystävällisiä ihmisiä (tämä on klisee, mutta balilaisia ystävällisimpiä ihmisiä en ole vielä reissuillani tavannut), täydellinen ilmasto, edullinen hintataso, autenttinen kulttuuri, upeat maisemat, erinomaista ruokaa... Ylisanoja voisi keksiä helposti lisää.

Bali yllätti minut ennenkaikkea monipuolisuudellaan. Jokaiselle löytyy omat kujeensa, jolla saaresta saa parhaat palat irti. Joku haluaa surffata maailman parhailla aalloilla, joku haluaa viettää joogalomaa, joku haluaa makoilla valkoisilla hiekkarannoilla, joku sukeltelee kristallin kirkkaissa vesissä, joku (kuten minä) nautiskelee vain kokonaisvaltaisesti saaren tarjonnasta.

Finnair lentää nykyisin suoraan Singaporeen, josta jatkoyhteyksiä saaren pääkaupunkiin Denpasariin löytyy helposti. Finskin kanssa samaan allianssiin kuuluva Jetstar (Quantas) on helpoin vaihtoehto, sillä laukut saa checkattua Helsingistä suoraan perille asti. Finnair lentää molempiin suuntiin yölennot, ja ainakin meidän kohdallemme sattui tuliterä A340, jossa jalkatilaa oli ihan kivasti, eli lennolla sai jopa nukuttua.

Denpasarin kentällä joutuu jonkin aikaa odottelemaan viisumijonossa. 25 euroa maksavan leiman passiinsaa saa paikan päältä, mutta meillä meni ainakin pari tuntia odotellessa, joten tämän olisi voinut hoitaa vaikkapa jo suurlähetystössä Helsingissä. Muistathan, että myös maasta poistuttaessa pitää maksaa n. 12 euron poistumismaksu (käteisellä), joten kannattaa jättää 150 000 rupiaa taskunpohjalle vielä kentälle mennessä. Saapumisviisumin voi maksaa myös kortilla.

Kentältä kannattaa ottaa taksi. Älä ota oven ulkopuolella kyytejä tarjoavia autoja, vaan marssi taksi-kyltin perässä lipputiskille. Tiskille maksetaan etukäteen seinältä näkyvä summa, eli kuskille ei enää erikseen tarvitse maksaa mitään. Helppoa ja edullista!

Me vietimme aikaamme kolmessa paikassa. Ensin toivuimme aikaerosta ja rentouduimme Sanurissa. Keskityimme pääasiassa tsillailemaan rannalla ja istumaan iltaa kaupungin ravintoloissa. Hyvän indonesialaisen ruuan makuun pääsi heti, eikä ns. länsiruokia juurikaan tehnyt mieli.

Toinen kohteemme oli pieni Gili Menon saari, joka sijaitsee Balin naapurimaakunnan Lombokin puolella. Sanurissa oli paljon "turistikojuja", joissa myytiin retkiä eri puolille Balia. Lähes jokaiselta löytyi myöskin laivayhteyksiä Gilin saarille ja ostimmekin kokonaispaketin, joka sisälsi noudon hotellilta, kuljetuksen laivalle ja luonnollisesti laivamatkan. Menopaluulippuun sisältyi vielä kuljetus palatessa haluamaansa kaupunkiin. Hintaa tälle setille tuli n. 60 euroa per henki, ei lainkaan paha. Jos haluaa pihistellä muutaman euron, niin suurin osa lautoista lähtee Padang Bay-nimisestä kaupungista. Eli sinne jollain keinoin ja sieltä edullisinta yhteyttä metsästämään.

Gili Meno on Gilin saarista kaikkein pienin ja rauhallisin (kaksi muuta ovat Gili Trawangan ja Gili Air). Laiva kuljetti meidät suurimmalle, Trawanganin saarelle, josta nappasimme muutaman muun turistin kanssa paikallisveneen, joka kuljetti meidät Menolle. Kun vene töksähti vitivalkoiseen ja pehmeään rantahiekkaan, alkoi ehkä elämäni totaalisin rentoutuminen.

Menolla ei ole mikään kiire mihinkään. Ainoat aktiviteetit olivat rannalla löhöily ja riippumatossa lueskelu. Todellista hermolepoa. Kävelimme saaren ympäri muutamana päivänä ja tutkimme hiukan myös sen keskellä sijaitsevaa pientä kylää. Paikalliset ja muutama turisti elivät saarella sulassa sovussa, ilman minkäänlaista kiirettä. Kelloa ei juuri tarvinnut katsella. Jos menet Gili Menolle, mene ehdottomasti auringonlaskun aikaan saaren länsireunalle. Siellä sijaitsee baari/kahvila, jossa voi katsella upeaa auringonlaskua pienissä bambutorneissa aivan omassa rauhassaan. Bonuksena hulppean edulliset hinnat ja maukkaat drinkit. Myös ruoka oli täälä timanttisen hyvää.

Muutaman päivän rentoilun jälkeen matka jatkui Balin keskelle, Ubud-nimiseen kaupunkiin. Täällä ilma oli hiukan raikkaampaa ja tunnelma erilainen kuin rantakohteissa. Todella paljon taiteilijoita, kirjailijoita, temppeleitä ja muutenkin jollain tavalla henkisempi tunnelma. Ubud on sen verran isompi paikka, että sen sivukujilla riittää kierrettävää useammaksi päiväksi. Kun eksyy pääkaduilta muutamia kortteleita sivummalle, putoavat hinnat niin ruuan, juoman kuin ostostenkin osalta dramaattisesti. Kannattaa siis eksyä.

Ubudista toteutimme myös erittäin mielenkiintoisen Bali-sightseeing-retken. Paikallinen taksikuski Ida kuljetti meidät keskustasta hotellille ja tarjoutui kierrättämään meitä nähtävyyksillä. Löimme kaupat lukkoon ja parin päivän päästä istuimmekin miehen ilmastoidun Toyotan takapenkillä.

Tämä turnee oli yksi reissun mieleenpainuvimmista kokemuksista. Olimme 11 tuntia tien päällä ja bongasimme valtavan määrän kaikkea kiehtovaa. Muutama huikea temppeli, pysäyttävät vesiputoukset, massiiviset riisipellot, vulkaanisia lähteitä ja jopa Luwak-farmi. Luwak on eläin, joka syö kahvipapuja. Paikalliset sitten poimivat eläimen ulostamia papuja ja tekevät niistä kahvia. Kuulemma huippuhyvää, mutta jäi ikävä kyllä maistamatta.. Kuljettajamme oli vanha opettaja, ja koko matkan ajan hän kertoi tietoiskuja käymistämme kohteista. Todella antoisaa ja ennenkaikkea stressivapaata verrattuna vaikka itse vuokra-autolla ajeluun. Hintaa koko päivän reissulle tuli 48 euroa. Halpaa sanoisin.

Kaikenkaikkiaan Balia voi suositella lämpimästi. Lastenvaunuilla tai muuten liikkumisrajoitteisilla saattaa olla hiukan hankalaa, sillä kävelytiet ovat paikoin hiukan kehnossa kunnossa. Muuten kaikkialla on todella siistiä, eikä missään vaiheessa tullut epäilyksiä paikallisesta hygieniatasosta. Ainakaan meillä ei tullut mitään oireilua, vaikka söimme joka päivä pelkästään paikallisia ruokia, paikallisten pyörittämissä ravintoloissa.

Ainoat huonot kommentit olen kuullut etelärannikon Kutan alueesta. Se on kuulemma täysin turistien pilaama bilekeidas (verrattavissa Bulgarian Sunny Beachiin), joten sinne en kyllä suosittele menemään. Muuten Bali on täynnä autenttisia pikkukyliä, jossa lomastaan voi nauttia äärimmäisin rennoin fiiliksin.

Lupasin taksikuski Idalle pistää hänen yhteystietonsa jakoon. Hänet pystyy tilaamaan myös lentokentälle vastaan etukäteen sopien (meilillä tai tekstiviestillä). Ennenkaikkea häntä kannattaa hyödyntää kiertoajeluissa. Hänellä on itsellään paljon hyviä visioita erilaisista retkistä, mutta luonnollisesti kannattaa myös itse etukäteen miettiä, mihin sitä kenties haluaisi tähdätä.

Ida Bagus Oka
+62 8 123 909 909 (kännykkä Suomi-liittymällä. Jos ostat paikallisen liittymän, niin 08 123 909 909)
idatrans(miukumauku)hotmail.com

Majoituimme seuraavissa paikoissa. Kaikkia voi suositella lämpimästi:

Sanur:
Puri Santrian Beach Resort & Spa

Gili Meno:
Rust Mimpi Manis Bungalows

Ubud:
Natura Resort & Spa






tiistai 25. syyskuuta 2012

Irtisanovien yritysten osingonmaksu kiellettävä lailla

Viimeiset viikot ovat tuoneet karuja uutisia monelle työtä tekevälle suomalaiselle. Suuriin irtisanomisiin johtavia yt-neuvotteluita on käynnissä lukuisissa yrityksissä, niin suurissa pörssiyhtiöissä kuin pienissä paikallisissakin toimijoissa. Elämme kovia aikoja.

Moni yritys on raskaasti tappiollinen ja henkilöstökustannuksia leikkaamalla ne pyrkivät tekemään kaikkensa, että toiminta jatkuu. Tällaisissa tilanteissa irtisanomiset ovat jollain tavoin ymmärrettäviä ja ainakin selkeästi perusteltavissa työntekijöille.

Suuri yhteiskunnallinen epäkohta onkin tällä hetkellä se, että myös hyvää tulosta tekevät vakavaraiset yhtiöt suunnittelevat satojen henkilöiden irtisanomisia. Irtisanomisia perustellaan tulevaisuuteen valmistautumisella ja kulurakenteen karsimisella, tuttuja ja kliseisiä slouganeita jokaiselle uutisia seuraavalle. Viimeisimmät esimerkit tällaisista yhtiöistä ovat mm. Kesko ja Metso, jotka molemmat tekevät tältäkin tilikaudelta kymmenien miljoonien eurojen voitollisen tuloksen ja maksavat omistajilleen myös osinkoja.

Osinkojen maksaminen tilanteessa, jossa väkeä irtisanotaan taloudellisin perustein on moraalisesti väärin. Yksinkertaisesti, jos rahaa riittää jaettavaksi omistajille, niin sitä riittää varmuudella myös ihmisten oikeudenmukaiseen kohteluun. Tämä on puhdas arvovalintakysymys.

Ongelmana on, että yritysten omistajia (sijoittajia) kiinnostaa vain raha. Siksi yhtiöt tekevät kaikkensa voittojen maksimoinnin eteen, vähät välittäen juhlapuheissa ja esitteissä mainitusta yhteiskuntavastuista tms. markkinointiväen keksimistä arvoista. Siksi ongelmaan tuleekin puuttua lainsäädännön keinoin.

On säädettävä laki, joka kieltää yritysten osingonmaksun sellaisen tilikauden aikana, jolloin työntekijöitä irtisanotaan tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Tämä estäisi suurimmat ylilyönnit ja ohjaisi yritykset kohti kestävämpää yhteiskunnallista toimintaa. Yritykset saavat tehdä rahaa omistajilleen, mutta eivät keinolla millä hyvänsä. Sitä on aito yhteiskuntavastuu.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Stokholm Noiria jälleen

Muutama kuukausi sitten kirjoittelin ruotsalaisen Jens Lapiduksen huikean hienosta Rahalla Saa -kirjasta. Nyt sain vihdoin käsiini lisää herran tuotantoa: Stockholm Noir -trilogian viimeisen eli kolmannen osan, Luksuselämää. Kirjan 640 sivua tuli ahmittua vauhdilla ja lisääkin olisi todellakin maistunut!

Kirjassa vaikuttavat pitkälti samat hahmot, kuin ensimmäisessäkin osassa. Stureplan-wannabe J.W, pikkurikollinen Jorge lähiökavereineen, Radovan Kranjic ja hänen Natalie-tyttärensä, jugoslaavimafia ja venäläiset. Tukholman alamaailman kiemuroissa pyöritään siis edelleenkin, nyt vain entistäkin kiehtovammassa ja monisyisemmässä tarinassa ja juonenkäänteissä. Vaikka hahmojen taustoja valaistaan uudestaan tarinan edetessä, uskon lukukokemuksen olevan syvempi kun tietää henkilöiden historiaa aikaisemmista teoksista.

Kirjan juoni rakentuu siis useamman eri tarinan ja henkilön päälle, jotka limittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa ajan kuluessa. J.W on vapautumassa linnasta, Jorge suunnittelee rikastuvansa arvokuljetusryöstöllä ja jugoslaavimafia taistelee verisesti keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä. Oman lusikkansa soppaan työntää poliisi, joka koittaa saada homoseksuaalin komisario Hägerströmin solutettua mukaan kuvioihin. Tästä kaikesta löytyy mitä monipuolisempia käänteitä koko kirjan ajan ja tarina säilyy pitkästä sivumäärästä huolimatta jatkuvasti mielenkiintoisena.

Lapidus todellakin tietää mistä hän kirjoittaa. Kirjan tapahtumat ovat nerokkaita ja suunnitellut sekä toteutetut rikokset vaikuttavat lähes idioottivarmoilta! En tiedä, onko mies kehitellyt itse rikoksentekijöiden taktiikoita, vai ovatko kaikki tulleet tutuksi tosielämästä hänen asianajajataustansa kautta. Joka tapauksessa, tarina ja sen yksityiskohdat edistyvät nerokkaasti ja jouhevasti aivan loppuun asti.

Ja se loppu. Todella suuri yllätys ja koko kirjan punaisen langan yhteen solmiva asia selviää vasta viimeisellä sivulla. Huikeaa!