Viime kirjoituksessani kerroin saimaannorppaa uhkaavasta uudesta ongelmasta: poikkeuslupagakemuksista, jotka olisivat sallineet verkkokalastuksen saimaannorpan keskeisillä pesimäalueilla.
Etelä-Savon ELY-keskus käsitteli asiaa torstaina, ja päätös oli norppamyönteinen! Eli kaikki 23 poikkeuslupahakemusta hylättiin! Tämä on erittäin tärkeää ja antaa signaalin siitä, että myös alueen virkamiehet ovat sitoutuneet norpan suojeluun tosimielellä. Iso kiitos päätöksentekijöille ja kaikille niille, jotka jaksavat taistella asian puolesta.
Saimaannorpan tämän vuotiset kuutit ovat nyt muutaman viikon ikäisiä, toivottakaamme niille pitkää ikää!
Tässä vielä Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedote asiasta:
Voitto saimaannorpalle
Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 29.3. päättänyt hylätä 23 Saimaan osakaskunnan jättämän hakemuksen verkkokalastaa poikkeusluvalla saimaannorpan keskeisillä elinalueilla.
Kunnista Enonkoski ja Puumala olisivat sallineet verkkokalastuksen norppa-alueilla.
"Hienoa, että ELY-keskuksessa ollaan saimaannorpan puolella, mutta verkkokalastusta puoltaneet kunnat voisivat mennä itseensä ja ajatella saimaannorppaa vaikkapa luontomatkailun edistäjänä", Suomen luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen toteaa.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Saimaannorppa taas tappolistalla
Yksi asia saa vihaiseksi aina vuodesta toiseen. Nimittäin saimaannorppa ja sen käsittämätön lähes sukupuuttoon tappaminen. Se on ainoa pelkästään Suomessa esiintyvä nisäkäs, joten lajin suojelu on vain ja ainoastaan meidän vastuullamme. Ja siinä on epäonnistuttu rumasti.
Norppakannan vahvuus on tällä hetkellä n. 290 yksilöä. Alimmillaan määrä on ollut 1990-luvun alkupuolella, jolloin saimaannorppia uiskenteli Saimaalla vain 190 kappaletta. Kanta on edelleenkin todella pieni ja laji määritelläänkin äärimmäisen uhanalaiseksi. Ja kun norppanaaras synnyttää aina yhden kuutin kerrallaan, on määrän kasvaminen todella hidasta.
Syy, miksi kirjoitin asiasta juuri tänään, on eilen julkaistu Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedote "Saimaannorpalle uusi uhka". Tiedotteessa kerrotaan, että 23 Saimaan osakaskuntaa on hakenut poikkeuslupia verkkokalastusta varten. Ja näitä lupia haetaan siis alueille, joissa norppakanta on kaikkein vahvinta (ja siten myös kaikkein haavoittuvinta).
Todella röyhkeää ja välinpitämätöntä! Nämä lupia hakevat osakunnat koostuvat paikallisista asukkaista ja mökkiläisistä, jotka ovat tottuneet kalastelemaan kotivesillään aina. Norppia on tarttunut ja hukkunut verkkoihin ennenkin, mutta siitä ei ole juuri välitetty. Omilla kotivesillä verkoilla kalastelu on ollut se juttu, josta ei haluta missään nimessä luopua. Verkkokalastus on ollut kiellettyä (toki vapaaehtoisesti) huhtikuusta kesäkuuhun, mutta nyt polte päästä kokemaan verkkoja heti alkukesästä on todella kova.
Etelä-Savon ELY-keskus tekee päätöksen poikkeusluvista tämän viikon torstaina. Toivon todella, että siellä tehdään ainoa oikea päätös asiasta ja jätetään luvat myöntämättä. Mitä virkaa on suojelutoimilla, jos niitä voidaan kuitenkin kiertää poikkeuslupia hakemalla? Toivon selkärankaisuutta ja luonnon kunnioitusta päättäjiltä. Kukaan tuskin haluaa taakakseen saimaannorpan sukupuuttoon tappamisen?
Norppakannan vahvuus on tällä hetkellä n. 290 yksilöä. Alimmillaan määrä on ollut 1990-luvun alkupuolella, jolloin saimaannorppia uiskenteli Saimaalla vain 190 kappaletta. Kanta on edelleenkin todella pieni ja laji määritelläänkin äärimmäisen uhanalaiseksi. Ja kun norppanaaras synnyttää aina yhden kuutin kerrallaan, on määrän kasvaminen todella hidasta.
Syy, miksi kirjoitin asiasta juuri tänään, on eilen julkaistu Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedote "Saimaannorpalle uusi uhka". Tiedotteessa kerrotaan, että 23 Saimaan osakaskuntaa on hakenut poikkeuslupia verkkokalastusta varten. Ja näitä lupia haetaan siis alueille, joissa norppakanta on kaikkein vahvinta (ja siten myös kaikkein haavoittuvinta).
Todella röyhkeää ja välinpitämätöntä! Nämä lupia hakevat osakunnat koostuvat paikallisista asukkaista ja mökkiläisistä, jotka ovat tottuneet kalastelemaan kotivesillään aina. Norppia on tarttunut ja hukkunut verkkoihin ennenkin, mutta siitä ei ole juuri välitetty. Omilla kotivesillä verkoilla kalastelu on ollut se juttu, josta ei haluta missään nimessä luopua. Verkkokalastus on ollut kiellettyä (toki vapaaehtoisesti) huhtikuusta kesäkuuhun, mutta nyt polte päästä kokemaan verkkoja heti alkukesästä on todella kova.
Etelä-Savon ELY-keskus tekee päätöksen poikkeusluvista tämän viikon torstaina. Toivon todella, että siellä tehdään ainoa oikea päätös asiasta ja jätetään luvat myöntämättä. Mitä virkaa on suojelutoimilla, jos niitä voidaan kuitenkin kiertää poikkeuslupia hakemalla? Toivon selkärankaisuutta ja luonnon kunnioitusta päättäjiltä. Kukaan tuskin haluaa taakakseen saimaannorpan sukupuuttoon tappamisen?
Katkarapupastaa - perfetto!
Olen nyt parina viime viikonloppuna valmistanut äärimmäisen herkullista ja helppoa katkarapupastaa. Itse en ole mikään tomibjörk, ja pysyttelenkin mahdollisimman helpoissa jutuissa ja perusasioiden äärellä. Siksi jaankin mielelläni tämän reseptin, sillä tämä pitäisi onnistua kyllä ihan yläasteen kotitaloustuntien oppimäärän tietotaidoilla.
Tämä ohje on kahdelle hengelle, ja mitat ovat aika suurpiirteisiä. Näillä tätä olen kuitenkin valmistanut ja hyvää on tullut:
Puoli pussia pastaa
5 rkl oliiviöljyä
4-5 valkosipulin kynttä
1 chilipaprika silputtuna
pussillinen pakastekatkarapuja
sitruunanmehua (olen itse puristanut puolikkaan sitruunan mehut)
suolaa, mustapippuria
100g maustamatonta Viola-tuorejuustoa (toki muutkin merkit käyvät)
1 dl juustoraastetta (esim. parmesan)
tuoreita yrttejä, esimerkiksi korianteria ja basilikaa
Laita pasta kiehumaan, kastikkeen kerkeää tehdä sillä aikaa valmiiksi. Ensin silputaan chili ja valkosipulinkynnet. Kypsennetään niitä oliiviöljyssä, jotta niiden maku avautuu. Öljyn määrä voi näyttää isolta, mutta niin sitä pitääkin olla. Seuraavaksi lisätään katkaravut ja annetaan niiden sulaa kevyellä lämmöllä. Kaadetaan vielä mukaan sitruunanmehu.
Katkarapujen kannattaa antaa kerätä makua muusta kastikkeesta jonkin aikaa, kunnes sekaan lisätään tuorejuusto. Se sulaa kohtuullisen nopeasti joukkoon, kun hiukan avittaa lastalla. Kun tuorejuusto on sulanut, lisätään joukkoon vielä juustoraaste. Mausteet vielä mukaan, niin kastike on valmis.
Asettele pastat lautaselle, kastiketta päälle ja vielä reilusti basilikaa ja korianteria. Nämä yrtit sopivat erittäin kivasti tähän annokseen ja antavat sille mielenkiintoisen säväyksen.
Jos haluat nauttia viiniä tämän kanssa, niin yksi pomminvarma suositus on Raimat Vina 27 Chardonnay, toki muutkin chardonnayt varmasti sopivat. Itse kokeilin tällä ja toimi kyllä hienosti. Tässä viinissä on sen verran makua, ettei jää kastikkeen varjoon.
Tämä ohje on kahdelle hengelle, ja mitat ovat aika suurpiirteisiä. Näillä tätä olen kuitenkin valmistanut ja hyvää on tullut:
Puoli pussia pastaa
5 rkl oliiviöljyä
4-5 valkosipulin kynttä
1 chilipaprika silputtuna
pussillinen pakastekatkarapuja
sitruunanmehua (olen itse puristanut puolikkaan sitruunan mehut)
suolaa, mustapippuria
100g maustamatonta Viola-tuorejuustoa (toki muutkin merkit käyvät)
1 dl juustoraastetta (esim. parmesan)
tuoreita yrttejä, esimerkiksi korianteria ja basilikaa
Laita pasta kiehumaan, kastikkeen kerkeää tehdä sillä aikaa valmiiksi. Ensin silputaan chili ja valkosipulinkynnet. Kypsennetään niitä oliiviöljyssä, jotta niiden maku avautuu. Öljyn määrä voi näyttää isolta, mutta niin sitä pitääkin olla. Seuraavaksi lisätään katkaravut ja annetaan niiden sulaa kevyellä lämmöllä. Kaadetaan vielä mukaan sitruunanmehu.
Katkarapujen kannattaa antaa kerätä makua muusta kastikkeesta jonkin aikaa, kunnes sekaan lisätään tuorejuusto. Se sulaa kohtuullisen nopeasti joukkoon, kun hiukan avittaa lastalla. Kun tuorejuusto on sulanut, lisätään joukkoon vielä juustoraaste. Mausteet vielä mukaan, niin kastike on valmis.
Asettele pastat lautaselle, kastiketta päälle ja vielä reilusti basilikaa ja korianteria. Nämä yrtit sopivat erittäin kivasti tähän annokseen ja antavat sille mielenkiintoisen säväyksen.
Jos haluat nauttia viiniä tämän kanssa, niin yksi pomminvarma suositus on Raimat Vina 27 Chardonnay, toki muutkin chardonnayt varmasti sopivat. Itse kokeilin tällä ja toimi kyllä hienosti. Tässä viinissä on sen verran makua, ettei jää kastikkeen varjoon.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Stadin makeimmat lounasnäkymät
Etsin alkuviikosta netin kautta lounaspaikkoja, jotka sijaitsisivat mahdollisimman lähellä asuinpaikkaani. Google tarjosikin ensimmäiseksi Ravintola Ilma-nimistä paikkaa, jossa nettisivujen mukaan oli lounasta tarjolla. Sinne siis!
Osoitteessa sijaitsi kolhon näköinen toimisto- ja teollisuusrakennus, jossa ilmeisesti sijaitsee paljon erilaisia yrityksiä. Ravintolan sijainnista kertoi lähinnä pieni A-jalka ja pihalla päivää paistatteleva kokki, joten tiesin olevani oikeassa paikassa.
Nappasin hissin ylimpään kerrokseen ja astuin ravintolaan. Ohhoh! Paikka oli aivan jotain muuta kuin olin kuvitellut. Ei tietoakaan perinteisen nuhjuisista lounasruokaloista, joissa raksamiehet syövät uunimakkaraa ja kertovat karskeja juttuja, vaan ensivaikutelmaltaan tyylikkään eurooppalaiseb drinkkibaarin oloinen paikka. Ja ne maisemat.. Koko ravintolasalia ympäröi ikkunarivistö, josta on huikean hienot näkymät Pasilan, Töölön ja Alppilan suuntiin. Ja koska rakennus on korkea ja sijaitsee mäen rinteessä, näkyy ikkunoista todella kauas. Torni ja muut maisemapaikat kyllä kalpenevat tämän rinnalla!
Ravintolan nettisivujen perustella ei saa kunnon kuvaa näkymistä, vaan ne kannattaa ehdottomasti käydä tarkistamassa itse. Lounas oli oikein maittavaa ja sopuhintaista (8,80€), joten tänne tulee ehdottomasti mentyä uudemmankin kerran. Paikan ainoa miinus mielestäni on, että se ei ole iltaisin auki. Täällä olisi nimittäin huippuhienoa nauttia vaikka muutama kylmä juoma ja katsella auringonlaskua 90-luvun houseklassikoiden soidessa taustalla..
Suosittelen lämpimästi, maisemien takia kannattaa karauttaa paikalle vaikka kauempaa.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kaavoituskatsaus 2012 - pakkoluettavaa Helsingin ystäville
Eilen kopsahti postiluukusta Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisema Kaavoituskatsaus 2012. Ensivaikutelmaltaan kuivakan kuuloinen lehdykkä oli vähällä päätyä samantien paperinkeräykseen, sillä luulin kyseessä olevan jonkun vaikeaa ja tylsää virkamiesjargonia sisältävän aviisin, jonka teksteistä tavallinen kaupunkilainen ei juurikaan mitään tolkkua saa. Olin kuitenkin täysin väärässä!
Kaavoituskatsauksessa käydään läpi kaikki Helsingissä tällä hetkellä vireillä olevat kaupunkirakenteeseen vaikuttavat suunnitelmat, jotka liittyvät niin asumiseen, liikkumiseen kuin työpaikkoihinkin. Jokainen yksittäinen suunnitelma on käyty lyhyesti ja selkeästi läpi, ja niiden sijainti kaupungissa on helppo löytää liitteenä olevista kartoista. Suurimmat kokonaisuudet (mm. Kruunuvuorenranta ja Kalasatama) on esitelty laajemmin, mikä antaa erinomaista kokonaiskuvaa uusien kaupunginosien suunnittelusta ja lähtökohdista. Iso osuus on myös uusilla joukkoliikennehankkeilla, joista löytyy myös hyvää informaatiota.
Jokaisen yksittäisen suunnitelman perästä löytyy asiaa valmistelevan virkamiehen yhteystiedot, joten kuka tahansa voi ottaa asiasta suoraan tekijään yhteyttä. Tämä on mielestäni tärkeää, sillä kaupunkilaisten, päättäjien ja virkamiesten välisiä kuiluja pitää kaventaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Helsinkiä pitää kuitenkin tehdä helsinkiläisten ehdoilla, ja siksi olisikin toivottavaa, että jokainen asioista kiinnostunut kertoisi suunnitelmista omat mielipiteensä suoraan niiden suunnittelijoille. Uskon, että virkamiehetkin arvostavat ehdotuksia, kommentteja ja uusia näkökulmia, joita he itse eivät välttämättä ole tulleet edes ajatelleeksi.
Tulevaisuuden Helsinkiä rakennetaan ja kehitetään toivottavasti jatkossakin vahvasti joukkoliikenteen ja kaupunkirakenteen tiivistämisen keinoin. Kaavoituksella ja rakennuspäätöksillä tehdään erittäin pitkäkestoisia päätöksiä, joista pääsevät nauttimaan/kärsimään myös tulevat sukupolvet. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, kuka ja miten näitä päätöksiä tekevät.
Kunnallisvaalit ovat edessä jo tämän vuoden syksyllä ja kannattaakin pitää mielessä myös ne oman potentiaalisen ehdokkaan näkemykset Helsingin tulevaisuudesta. Joitain poliittisia päätöksiä voidaan muuttaa helpostikin, mutta esimerkiksi raitiolinjojen tai uusien kaupunginosien kanssa pitää pystyä elämään. Helsingin nykyinen yleiskaava on viimeksi päivitetty vuonna 2002 ja tulevan kaupunginvaltuuston tehtävänä tulee olemaan uudesta yleiskaavasta päättäminen. Se toimii ohjenuorana koko kaupungin kehittämiselle, ja on juuri siksi niin äärimmäisen tärkeä.
Kaavoituskatsaus 2012 jaetaan jokaiseen helsinkiläiseen talouteen ja se kannattaa ehdottomasti lukaista läpi. Etenkin jos olet kiinnostunut kotikaupunkisi kehittymisestä, niin tämä on täysin must. Ja kun kevät ja hienot ulkoilukelit koittavat, toimii katsaus vaikka näppäränä sunnuntaikävelyiden reittioppaana.
Kaavoituskatsauksessa käydään läpi kaikki Helsingissä tällä hetkellä vireillä olevat kaupunkirakenteeseen vaikuttavat suunnitelmat, jotka liittyvät niin asumiseen, liikkumiseen kuin työpaikkoihinkin. Jokainen yksittäinen suunnitelma on käyty lyhyesti ja selkeästi läpi, ja niiden sijainti kaupungissa on helppo löytää liitteenä olevista kartoista. Suurimmat kokonaisuudet (mm. Kruunuvuorenranta ja Kalasatama) on esitelty laajemmin, mikä antaa erinomaista kokonaiskuvaa uusien kaupunginosien suunnittelusta ja lähtökohdista. Iso osuus on myös uusilla joukkoliikennehankkeilla, joista löytyy myös hyvää informaatiota.
Jokaisen yksittäisen suunnitelman perästä löytyy asiaa valmistelevan virkamiehen yhteystiedot, joten kuka tahansa voi ottaa asiasta suoraan tekijään yhteyttä. Tämä on mielestäni tärkeää, sillä kaupunkilaisten, päättäjien ja virkamiesten välisiä kuiluja pitää kaventaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Helsinkiä pitää kuitenkin tehdä helsinkiläisten ehdoilla, ja siksi olisikin toivottavaa, että jokainen asioista kiinnostunut kertoisi suunnitelmista omat mielipiteensä suoraan niiden suunnittelijoille. Uskon, että virkamiehetkin arvostavat ehdotuksia, kommentteja ja uusia näkökulmia, joita he itse eivät välttämättä ole tulleet edes ajatelleeksi.
Tulevaisuuden Helsinkiä rakennetaan ja kehitetään toivottavasti jatkossakin vahvasti joukkoliikenteen ja kaupunkirakenteen tiivistämisen keinoin. Kaavoituksella ja rakennuspäätöksillä tehdään erittäin pitkäkestoisia päätöksiä, joista pääsevät nauttimaan/kärsimään myös tulevat sukupolvet. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, kuka ja miten näitä päätöksiä tekevät.
Kunnallisvaalit ovat edessä jo tämän vuoden syksyllä ja kannattaakin pitää mielessä myös ne oman potentiaalisen ehdokkaan näkemykset Helsingin tulevaisuudesta. Joitain poliittisia päätöksiä voidaan muuttaa helpostikin, mutta esimerkiksi raitiolinjojen tai uusien kaupunginosien kanssa pitää pystyä elämään. Helsingin nykyinen yleiskaava on viimeksi päivitetty vuonna 2002 ja tulevan kaupunginvaltuuston tehtävänä tulee olemaan uudesta yleiskaavasta päättäminen. Se toimii ohjenuorana koko kaupungin kehittämiselle, ja on juuri siksi niin äärimmäisen tärkeä.
Kaavoituskatsaus 2012 jaetaan jokaiseen helsinkiläiseen talouteen ja se kannattaa ehdottomasti lukaista läpi. Etenkin jos olet kiinnostunut kotikaupunkisi kehittymisestä, niin tämä on täysin must. Ja kun kevät ja hienot ulkoilukelit koittavat, toimii katsaus vaikka näppäränä sunnuntaikävelyiden reittioppaana.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kurdit nälkälakossa Kolmella sepällä
Kävelin eilen kaupungilla ja törmäsin Kolmen sepän aukiolla Suomessa asuvien kurdien mielenosoitukseen. Paikalle oli pystytetty suuri teltta, jonka sisällä olevat kurdit olivat aloittaneet nälkälakon. Osallistujia näkyi olevan useita kymmeniä, niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Teltan ulkopuoli oli vuorattu asiasta tarkemmin kertovilla plakaateilla, joita kiinnostuneet ohikulkijat tuntuivat lueskelevan kiinnostuneina
Mielenosoitus toimii tukena Turkin vankiloissa tammikuussa alkaneille poliittisten kurdivankien nälkälakolle. Turkissa järjestettävän nälkälakon vaatimuksena on kurdien johtajan, kolmetoista vuotta vangittuna olleen Abdullah Öcalanin vapauttaminen. Lisäksi vaatimuslistalla on Kurdistanin kysymyksen rauhanomainen ratkaiseminen.
Vaikka kurditaustaisia henkilöitä asuu Suomessakin tuhansittain ja uutisissa jotain Kurdistaniin liittyvää tulee vastaan lähes päivittäin, ei kovinkaan moni hirveästi tunne heidän asiaansa. En myöskään minä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että kurdit itse ovat nostamassa ongelmiaan meidän tavallisten suomalaisten tietoisuuteen. Vain siten asioihin voi vaikuttaa ja ongelmat saattavat jossain vaiheessa lähteä rullaamaan liikkelle.
Kurdit ovat maailman suurin kansa, joilla ei ole omaa valtiota. Itse kannatan aatetta, jossa jokainen kansa on oikeutettu omaan valtioonsa (oli kysessä sitten kurdit, baskit, katalaanit, palestiinalaiset tai saamelaiset), joten siksi asia on myös omaa sydäntäni lähellä. Kurdistan on jakautunut neljän valtion, Turkin, Syyrian, Iranin ja Irakin alueelle. Kurdeja on kohdeltu kaikissa näissä valtioissa toisen luokan kansalaisina ja vuosikymmenien aikana heitä on kuollut miljoonia. Poliittisesti asia on äärimmäisen hankala, koska asia koskee niin montaa valtiota ja etnistä ryhmää.
Ainoa keino olisi YK:n taholta lähtevä aloite asian ratkaisemiseksi. Myös EU:lla pitäisi olla tässä iso rooli, käydäänhän Turkin kanssa ainakin alustavia keskusteluita EU-jäsenyydestä. Kurdistanin asema tulisi olla tärkein yksittäinen ratkaistava asia ennen jäsenyyden hyväksymistä.
Täysi tuki Kurdeille ja itsenäiselle Kurdistanille!
Vaikka kurditaustaisia henkilöitä asuu Suomessakin tuhansittain ja uutisissa jotain Kurdistaniin liittyvää tulee vastaan lähes päivittäin, ei kovinkaan moni hirveästi tunne heidän asiaansa. En myöskään minä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että kurdit itse ovat nostamassa ongelmiaan meidän tavallisten suomalaisten tietoisuuteen. Vain siten asioihin voi vaikuttaa ja ongelmat saattavat jossain vaiheessa lähteä rullaamaan liikkelle.
Kurdit ovat maailman suurin kansa, joilla ei ole omaa valtiota. Itse kannatan aatetta, jossa jokainen kansa on oikeutettu omaan valtioonsa (oli kysessä sitten kurdit, baskit, katalaanit, palestiinalaiset tai saamelaiset), joten siksi asia on myös omaa sydäntäni lähellä. Kurdistan on jakautunut neljän valtion, Turkin, Syyrian, Iranin ja Irakin alueelle. Kurdeja on kohdeltu kaikissa näissä valtioissa toisen luokan kansalaisina ja vuosikymmenien aikana heitä on kuollut miljoonia. Poliittisesti asia on äärimmäisen hankala, koska asia koskee niin montaa valtiota ja etnistä ryhmää.
Ainoa keino olisi YK:n taholta lähtevä aloite asian ratkaisemiseksi. Myös EU:lla pitäisi olla tässä iso rooli, käydäänhän Turkin kanssa ainakin alustavia keskusteluita EU-jäsenyydestä. Kurdistanin asema tulisi olla tärkein yksittäinen ratkaistava asia ennen jäsenyyden hyväksymistä.
Täysi tuki Kurdeille ja itsenäiselle Kurdistanille!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Steve Jobsin elämänkerta
Joulupukki toi mukavana yllätyksenä Steve Jobsin elämänkerran, jonka sain vähän aikaa sitten luettua loppuun. Hitaaseen etenemiseen isoin syy oli se, että kirjassa tuli jatkuvasti eteen kaikkia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista halusin ehdottomasti kaivaa lisätietoa. Monesti kävikin niin, että muutaman sivun lukemista seurasi tunnin roikkuminen Wikipediassa tai muissa tietolähteissä. Toki tämä tyyli lisäsi kirjan antamaa iloa ja tietomäärää!
Kirja oli yksi parhaista elämänkertakirjoista, joita olen lukenut. Kirjoittaja Walter Isaacson oli päässyt niin Jobsin kuin hänen lähipiirinsä lähelle sellaisella otteella, jota harvoin näkee. Kirja oli täynnä mielenkiintoisia ja kaunistelemattomia mielipiteitä niin Jobsin kuin hänen läheistensäkin suista. Ja kun itse kirjan päähenkilö ei ollut halunnut sensuroida kirjaa millään tavoin, on tuloksena erittäin rehellisen ja aidon oloinen tarina tästä yhdestä viime vuosikymmenten legendaarisimmista hahmoista.
Itse en juurikaan tuntenut Jobsia ja hänen elämäänsä ennen kirjan lukemista. iPhone ja Macci kyllä löytyy, mutta en juurikaan ollut ajatellut mitä tuotteiden takaa löytyy. Kirjan luettuani sitä tajusi, miksi tuotteet ovat juuri sellaisia kuin ne ovatkin, ja kuinka valtavia prosesseja ja tarinoita niiden takana onkaan.
Kirjan antaman kuvan perusteella Jobs liikkui jossakin nerouden ja hulluuden välimaastossa. Mutta eivätkö suuria saavutuksia aikaansaaneet aina? Ihmisenä mies oli useasti täysin tunteeton ja esimiehenä monesti sataprosenttinen kusipää. Mutta silti hän onnistui kasaamaan ympärilleen voittavia tiimejä, jotka tuottivat ihmiskunnalle ennennäkemättömiä tuotteita. Ja tuotteita kaikilta kanteilta katsottuna, olihan Jobsilla jopa vimmainen suhtautuminen myös laitteiden ulkonäköön, väreihin ja muotoiluun.
Jobsin elämä päättyi vaikean sairauden murtamana lokakuussa 2011, mutta legenda jatkaa eloaan. Jobs oli erittäin mielenkiintoinen hahmo ja hänen intohimostaan ja omistautumisestaan rakastamilleen ja oikeana pitämilleen asioille meistä jokainen voisi ottaa oppia.
Kirjassa kerrottiin myös Jobsin vuonna 2005 Stanfordin yliopistossa pitämästä valmistujaispuheesta, jonka löysin myös Youtubesta. Tähän kannattaa ehdottomasti uhrata se 14 minuttia, jotka nämä kaksi pätkää yhteensä kestävät. Hieno puhe, joka sisältää paljon viisaita sanoja ja ohjeita jokaisen meidän elämäämmne. Puheessa tulee lisäksi käsiteltyä miehen elämän tärkeimmät virstanpylväät, hänen itsensä kertomana.
Stay hungry, stay foolish.
Stanfordin puhe osa 1
Stanfordin puhe osa 2
Kirja oli yksi parhaista elämänkertakirjoista, joita olen lukenut. Kirjoittaja Walter Isaacson oli päässyt niin Jobsin kuin hänen lähipiirinsä lähelle sellaisella otteella, jota harvoin näkee. Kirja oli täynnä mielenkiintoisia ja kaunistelemattomia mielipiteitä niin Jobsin kuin hänen läheistensäkin suista. Ja kun itse kirjan päähenkilö ei ollut halunnut sensuroida kirjaa millään tavoin, on tuloksena erittäin rehellisen ja aidon oloinen tarina tästä yhdestä viime vuosikymmenten legendaarisimmista hahmoista.
Itse en juurikaan tuntenut Jobsia ja hänen elämäänsä ennen kirjan lukemista. iPhone ja Macci kyllä löytyy, mutta en juurikaan ollut ajatellut mitä tuotteiden takaa löytyy. Kirjan luettuani sitä tajusi, miksi tuotteet ovat juuri sellaisia kuin ne ovatkin, ja kuinka valtavia prosesseja ja tarinoita niiden takana onkaan.
Kirjan antaman kuvan perusteella Jobs liikkui jossakin nerouden ja hulluuden välimaastossa. Mutta eivätkö suuria saavutuksia aikaansaaneet aina? Ihmisenä mies oli useasti täysin tunteeton ja esimiehenä monesti sataprosenttinen kusipää. Mutta silti hän onnistui kasaamaan ympärilleen voittavia tiimejä, jotka tuottivat ihmiskunnalle ennennäkemättömiä tuotteita. Ja tuotteita kaikilta kanteilta katsottuna, olihan Jobsilla jopa vimmainen suhtautuminen myös laitteiden ulkonäköön, väreihin ja muotoiluun.
Jobsin elämä päättyi vaikean sairauden murtamana lokakuussa 2011, mutta legenda jatkaa eloaan. Jobs oli erittäin mielenkiintoinen hahmo ja hänen intohimostaan ja omistautumisestaan rakastamilleen ja oikeana pitämilleen asioille meistä jokainen voisi ottaa oppia.
Kirjassa kerrottiin myös Jobsin vuonna 2005 Stanfordin yliopistossa pitämästä valmistujaispuheesta, jonka löysin myös Youtubesta. Tähän kannattaa ehdottomasti uhrata se 14 minuttia, jotka nämä kaksi pätkää yhteensä kestävät. Hieno puhe, joka sisältää paljon viisaita sanoja ja ohjeita jokaisen meidän elämäämmne. Puheessa tulee lisäksi käsiteltyä miehen elämän tärkeimmät virstanpylväät, hänen itsensä kertomana.
Stay hungry, stay foolish.
Stanfordin puhe osa 1
Stanfordin puhe osa 2
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
DNA Welhon asiakaspalvelun surkeudesta
Blogin kirjoittamiseen tuli yllättäen tekninen tauko, kun netti yhtäkkiä loppui toimimasta. Meillä on ollut käytössä DNA Welhon kolmen kuukauden ilmainen tutustuminen, kun muutimme loppuvuodesta 2011 uudiskohteeseen.
Netti siis lopahti ja soitin DNA:n asiakaspalveluun. Oli perjantai-ilta ja siellä ei osattu sanoa juuta eikä jaata. Kuulemma kaikki pitäisi olla ok, mutta kehoittivat palaamaan alkuviikosta asiaan, kun joku tekniikasta ymmärtävä tyyppi olisi paikalla. Sanoin myös, että voisiko mahdollisesti johtua tästä kolmen kuukauden ilmaiskokeilun loppumisesta. Asiakaspalvelu ei osannut sanoa siihenkään mitään.
Maanantaina sitten uusi puhelu ja samat tarinat toimimattomuudesta ja perjantain puhelusta. Asiakaspalvelija ei taaskaan osannut mitään, mutta puhelun lopuksi totesi, että täällä näkyisi olevan jotain muutostöitä meneillään, kannattaa soittaa isännöitsijälle. Kysyin taas tuosta kolmen kuukauden kokeilusta, mutta ei kuulemma pitäisi liittyä siihen.
Soitin sitten isännöitsijälle, joka sanoi, että ei mitään muutostöitä todellakaan ole tekeillä, ja kaikki kyllä pitäisi talon puolesta olla toiminnassa. Soitinpa siis taas DNA:lle ja kerroin samat tarinat ties monennenko kerran. Nyt asiakaspalvelija sentään rupesi selvittämään asiaa ja n. kymmenen minuutin naputtelun ja tietojen kyselyn jälkeen loppujen lopuksi selvisi, että syynä olikin kuin olikin kolmen kuukauden testijakson päättyminen. DNA ei vaan ollut vaivautunut ilmoittamaan meille (asiakkailleen) mitään jakson loppumisesta, saati sitten lähettämään mitään jatkotarjouksia tms.
No, syy selvisi ja hyvä niin. Ajattelin, että yhteyden saa heti uudelleen käyntiin, kun sopimuksen nettiyhteydestä tekee puhelimitse. Sopimuksen saikin tehtyä, mutta netin avautuminen kestää kuulemma kaksi viikkoa! Syytä eivät osanneet sanoa, mutta kuulostaa minusta aivan käsittämättömältä! Tässä ei kyse ole kuitenkaan mistään piuhojen vetämisestä ja asennustöistä, vaan jo olemassa olevan yhteyden kytkemisestä päälle, joka vaatinee DNA:n päässä alle kymmenen napin painallusta tietokoneen näppäimistöltä. Asiakaspalvelija lupasi, että laittavat tekstiviestin kun yhteys jälleen pelaa.
Odottelimme pari viikkoa, eikä mitään kuulunut. Nyt sitten äsken kokeilen käynnistää koneen, ja kas: nettihän toimii jälleen hienosti. Mitään viestiä ei vielä tosin ole kuulunut. Ihan mielenkiintoista jäädä odottelemaan, koska se viesti sitten tulee. Laskut luonnollisesti varmaan tulevat ajallaan.
Aika monta asiaa meni metsään DNA Welhon päässä. Useita puheluita, ja asiakasta ei osattu palvella missään vaiheessa oikein. Annettiin jopa valheellista tietoa, eikä systeemeistä näköjään näe asiakkaan yhteyden tilaa. Tuskin olin ensimmäinen, jolla tällainen kokeilu on ollut käytössä. Edelleenkin ihmettelen myös bisneksen kannalta, että eikö todella DNA:lla ole tullut mieleen lähettää yhteyttä kokeilleelle asiakkaalle ilmoitusta siitä, että ilmaisjakso on nyt loppumassa, ja että haluaisiko asiakas kenties jatkaa yhteyttä?
Kaikinpuolin siis erittäin surkeasti hoidettu. No, pääasia, että netti toimii.
Netti siis lopahti ja soitin DNA:n asiakaspalveluun. Oli perjantai-ilta ja siellä ei osattu sanoa juuta eikä jaata. Kuulemma kaikki pitäisi olla ok, mutta kehoittivat palaamaan alkuviikosta asiaan, kun joku tekniikasta ymmärtävä tyyppi olisi paikalla. Sanoin myös, että voisiko mahdollisesti johtua tästä kolmen kuukauden ilmaiskokeilun loppumisesta. Asiakaspalvelu ei osannut sanoa siihenkään mitään.
Maanantaina sitten uusi puhelu ja samat tarinat toimimattomuudesta ja perjantain puhelusta. Asiakaspalvelija ei taaskaan osannut mitään, mutta puhelun lopuksi totesi, että täällä näkyisi olevan jotain muutostöitä meneillään, kannattaa soittaa isännöitsijälle. Kysyin taas tuosta kolmen kuukauden kokeilusta, mutta ei kuulemma pitäisi liittyä siihen.
Soitin sitten isännöitsijälle, joka sanoi, että ei mitään muutostöitä todellakaan ole tekeillä, ja kaikki kyllä pitäisi talon puolesta olla toiminnassa. Soitinpa siis taas DNA:lle ja kerroin samat tarinat ties monennenko kerran. Nyt asiakaspalvelija sentään rupesi selvittämään asiaa ja n. kymmenen minuutin naputtelun ja tietojen kyselyn jälkeen loppujen lopuksi selvisi, että syynä olikin kuin olikin kolmen kuukauden testijakson päättyminen. DNA ei vaan ollut vaivautunut ilmoittamaan meille (asiakkailleen) mitään jakson loppumisesta, saati sitten lähettämään mitään jatkotarjouksia tms.
No, syy selvisi ja hyvä niin. Ajattelin, että yhteyden saa heti uudelleen käyntiin, kun sopimuksen nettiyhteydestä tekee puhelimitse. Sopimuksen saikin tehtyä, mutta netin avautuminen kestää kuulemma kaksi viikkoa! Syytä eivät osanneet sanoa, mutta kuulostaa minusta aivan käsittämättömältä! Tässä ei kyse ole kuitenkaan mistään piuhojen vetämisestä ja asennustöistä, vaan jo olemassa olevan yhteyden kytkemisestä päälle, joka vaatinee DNA:n päässä alle kymmenen napin painallusta tietokoneen näppäimistöltä. Asiakaspalvelija lupasi, että laittavat tekstiviestin kun yhteys jälleen pelaa.
Odottelimme pari viikkoa, eikä mitään kuulunut. Nyt sitten äsken kokeilen käynnistää koneen, ja kas: nettihän toimii jälleen hienosti. Mitään viestiä ei vielä tosin ole kuulunut. Ihan mielenkiintoista jäädä odottelemaan, koska se viesti sitten tulee. Laskut luonnollisesti varmaan tulevat ajallaan.
Aika monta asiaa meni metsään DNA Welhon päässä. Useita puheluita, ja asiakasta ei osattu palvella missään vaiheessa oikein. Annettiin jopa valheellista tietoa, eikä systeemeistä näköjään näe asiakkaan yhteyden tilaa. Tuskin olin ensimmäinen, jolla tällainen kokeilu on ollut käytössä. Edelleenkin ihmettelen myös bisneksen kannalta, että eikö todella DNA:lla ole tullut mieleen lähettää yhteyttä kokeilleelle asiakkaalle ilmoitusta siitä, että ilmaisjakso on nyt loppumassa, ja että haluaisiko asiakas kenties jatkaa yhteyttä?
Kaikinpuolin siis erittäin surkeasti hoidettu. No, pääasia, että netti toimii.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)