Jokavuotinen ilmiö: kun kevät koittaa, rupean haaveilemaan jonkinlaisesta "puutarha"projektista. Monesti haaveilu jatkuu kuitenkin niin pitkälle, että ollaan jo heinäkuun lopulla, eikä mitään kannata enää ryhtyä kasvattamaan. Tänä vuonna olin kuitenkin kerrankin ajoissa liikkeellä, joten jonkinlaista puutarhurin hommaa on nyt luvassa. Lisäksi tulevana kasvukautena minulla on vihdoin käytössäni myös lasitettu parveke, joka antaa uusia mahdollisuuksia citypuutarhurointiin.
Olin pitkin talvea säästellyt kaikenlaisia siemeniä syömistäni hedelmistä ja vihanneksista. Niinpä chilin, viinirypäleen, päärynän, omenan, greipin, appelsiinin, mandariinin, suippopaprikan ja avokadon siemet päätyivät maaliskuun alussa ikkunalaudalle kylvömultaan. Näiden lisäksi kävin vielä hankkimassa puutarhaliikkeestä amppelitomaatin siemeniä. Kastelin purkit multineen läpikotaisin vedellä, peitin kelmulla ja jäin odottelemaan.
Kahden ja puolen viikon päästä huomasin ensimmäisiä elonmerkkejä. Tomaatin siemenet olivat lähteneet itämään! Otin kelmut pois, jotta taimet saivat jatkaa kasvuaan vapaammin. 10:stä siemenestä iti jostain syystä vain viisi, yllättävän huono itämisprosentti mielestäni.
Reilun kolmen viikon päästä tapahtui lisää. Chilien ja suippopaprikoiden seasta rupesi näkymään vihreää, päivälleen samaan aikaan. Suippoparikoista iti huomattavasti useampi kuin chileistä. Lieneekö kyseinen chililajike nirso mullan kanssa?
Sitrushedelmät, avokadot ja viinirypäleet eivät koskaan itäneet. Kenties nämä olisivat vaatineet ravinteikkaampaa multaa lähteäkseen kasvuun. Vai olinko liian kärsimätön? Onneksi uusi siemenerä rupeaa taas kertymään kuivauskaappiin, joten koitan varmasti näiden kanssa uudestaan lähiaikoina.
Sen sijaan päärynä tai omena lähti yllättäen itämään. Olin laittanut näiden siemeniä "sekalaiset" purkkiin ja vähän unohtanutkin niiden olemassaolon. Kuukauden päästä sieltä kuitenkin lähti kaksi taimea kasvuun, ja nyt odottelenkin mielenkiinnolla mitä ne oikein ovat. Kunhan ensimmäiset isommat lehdet ilmestyvät, voisi lajia koittaa jäljittää niiden perusteella.
Eilen kasvatuksissani siirryttiin vaiheeseen 2. Itäneitä taimia rupesi olemaan purkkia kohden sen verran, että oli aika antaa niille lisää elintilaa. Niinpä koulin n. 5cm mittaan itäneet kasvit omiin ruukkuihinsa ja vaihdoin samalla kylvömullan ravinteikkaampaan yrttimultaan. Valikoin rajalliseen määrään ruukkuja parhaiten kasvaneet, ankeimmat ja kitukasvuisimmat joutuivat tässä vaiheessa biojätteeseen.
Nyt sitten jäädään odottelemaan, miten lisää tilaa ja ravinteikkuutta saavat taimet lähtevät kasvamaan. Muutaman viikon ne saavat vielä oleilla ikkunalaudalla, kunnes ne päätyvät parvekkeelle. Yöpakkasia saattaa vielä satunnaisesti olla, päivällähän lämpötila lasitetulla parvekkeella nousee jo nyt yli 20 asteen.
Palaan aiheeseen lähiaikoina, toivottavasti hyvien uutisten kera!
lauantai 20. huhtikuuta 2013
torstai 11. huhtikuuta 2013
Alkoholittomat oluet testissä
Kesää kohti mennään ja erilaisten juhlien ja kekkereiden luvattu
sesonki on edessä. Olut kuuluu oleellisena osana monen juhlimiseen sekä
vapaa-aikaan, ja on myös erinomainen ruokajuoma usean ruokalajin
seurana.
Onneksi myös alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla. Isoimmista ruokakaupoista löytyvä valikoima on yllättävänkin laaja, esim Prismoissa ja K-citymarketeissa saattaa olla tarjolla jopa 15 erilaista nimikettä. Valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin, etenkin K-ketjun kaupoissa, joissa kauppiaalla on suurempi valta suunnitella valikoima mieleisekseen.
Valitsin testiin 10 olutta. K- ja S-ryhmän kauppojen lisäksi mukana on Lidlin Finkbräu. Jätin hyllyyn kaikki tummat yms. oluet, sillä tarkoitus oli testata nimenomaan kesän juhla- ja lipittelysesonkin sopivia tuotteita.
Oluet on tässä lajiteltu paremmuusjärjestykseen. Perässä pullon/tölkin koko, hinta ja ostopaikka.
1. Warsteiner Premium Fresh, Saksa (0,33, 1,79€, K-citymarket)
Testin voittajaa on kevyt ja raikas. Sopii täydellisesti vaikka kesäiseen puistoon lipiteltäväksi.
2. Beck's, Saksa. (0,33, 1,45€, K-supermarket)
Tasaisen kärkitaiston hiukan aromikkaampi vaihtoehto. Sopivasti kevyttä humalan makua, toiminee erinomaisesti myös ruokajuomana.
3. Krombacher Pils, Saksa (0,33, 1,59€, K-citymarket)
Kärkikolmikon eniten "saksalaishenkinen". Makua ja aromia riittää, parhaimmillaan kesäisen ruuan kaverina.
4. Erdinger, Saksa (0,33, 1,70€, K-supermarket)
Mukavan vehnäinen maku, ei kuitenkaan liian venhäolutmainen. Ei välttämättä lipittelyjuomaksi, mutta vaikka hääillalliselle alkoholittomaksi olutvaihtoehdoksi.
5. Bavaria, Hollanti (0,5, 1,24€, K-citymarket)
Maistuu koko testikymmeniköstä eniten "tavalliselta Karjalalta". Rehellisen konstailematon peruslager. Edullinen hinta isolla tölkillä, menee vaikkapa mökkisaunan lauteilla istuessa.
6. Nikolai, Suomi/Sveitsi (0,33, 1,15€, K-citymarket)
Positiivinen yllätys. Nikolai kuuluu varmasti jokaisen kaupan valikoimaan. Kevyen makuinen, ripaus katkeruutta.
7. Finkbrau, Saksa (0,33, 0,49€, Lidl)
Hintalaatusuhteella mitattuna kisan voittaja. Pientä katkeruutta ja sopivasti makuakin. Jotain kuitenkin puuttuu? Tämä voisi kenties toimia aasialaisen ruuan seurassa.
8. Buckler, Hollanti (0,33, 1,49€, K-citymarket)
Helppo ja mauton olut. On kuin vettä joisi. Tämä saattaa mennä sellaisellekin, joka ei erityisemmin oluen mausta pidä. Kuumana kesäpäivänä jääkylmänä nautittuna ok janonsammuttaja.
9. Lasso, Belgia (0,33, 0,80€, K-citymarket)
Edullinen, mämmimäisen imelä olut. Jos pitäisin porkkanalaatikosta, tämä voisi toimia sen kumppanina. Hiukan teennäisen makuinen.
10. Rainbow, Suomi/Belgia (0,33, 0,49€, Prisma)
Metallinen, vetinen maku. Hiukan imelyyttä. Tämänkaltaisten tuotteiden takia monilla on alkoholittomista oluista niin huono kuva. Ei jatkoon.
Paljon erittäin hyviä tuotteita on siis tarjolla. Top 5:n tuotteita ostan varmasti jatkossakin, sillä entistä suosikkiani Clausthaleria ei tällä hetkellä enää tuoda maahan. Kärkinelikko saa plussaa myös tyylikkäistä longneck-pulloista, jotka miellyttävät esteetikkojen silmää. Kaikki muut ovat tölkkituotteita, eivätkä erityisemmin mitään silmäniloja.
Tämän listan kärkipään tuotteita maistelemalla mielikuva alkoholittomista oluista muuttuu varmasti parempaan suuntaan, ja sehän on pelkästään hyvä asia.
Onneksi myös alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla. Isoimmista ruokakaupoista löytyvä valikoima on yllättävänkin laaja, esim Prismoissa ja K-citymarketeissa saattaa olla tarjolla jopa 15 erilaista nimikettä. Valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin, etenkin K-ketjun kaupoissa, joissa kauppiaalla on suurempi valta suunnitella valikoima mieleisekseen.
Valitsin testiin 10 olutta. K- ja S-ryhmän kauppojen lisäksi mukana on Lidlin Finkbräu. Jätin hyllyyn kaikki tummat yms. oluet, sillä tarkoitus oli testata nimenomaan kesän juhla- ja lipittelysesonkin sopivia tuotteita.
Oluet on tässä lajiteltu paremmuusjärjestykseen. Perässä pullon/tölkin koko, hinta ja ostopaikka.
1. Warsteiner Premium Fresh, Saksa (0,33, 1,79€, K-citymarket)
Testin voittajaa on kevyt ja raikas. Sopii täydellisesti vaikka kesäiseen puistoon lipiteltäväksi.
2. Beck's, Saksa. (0,33, 1,45€, K-supermarket)
Tasaisen kärkitaiston hiukan aromikkaampi vaihtoehto. Sopivasti kevyttä humalan makua, toiminee erinomaisesti myös ruokajuomana.
3. Krombacher Pils, Saksa (0,33, 1,59€, K-citymarket)
Kärkikolmikon eniten "saksalaishenkinen". Makua ja aromia riittää, parhaimmillaan kesäisen ruuan kaverina.
4. Erdinger, Saksa (0,33, 1,70€, K-supermarket)
Mukavan vehnäinen maku, ei kuitenkaan liian venhäolutmainen. Ei välttämättä lipittelyjuomaksi, mutta vaikka hääillalliselle alkoholittomaksi olutvaihtoehdoksi.
5. Bavaria, Hollanti (0,5, 1,24€, K-citymarket)
Maistuu koko testikymmeniköstä eniten "tavalliselta Karjalalta". Rehellisen konstailematon peruslager. Edullinen hinta isolla tölkillä, menee vaikkapa mökkisaunan lauteilla istuessa.
6. Nikolai, Suomi/Sveitsi (0,33, 1,15€, K-citymarket)
Positiivinen yllätys. Nikolai kuuluu varmasti jokaisen kaupan valikoimaan. Kevyen makuinen, ripaus katkeruutta.
7. Finkbrau, Saksa (0,33, 0,49€, Lidl)
Hintalaatusuhteella mitattuna kisan voittaja. Pientä katkeruutta ja sopivasti makuakin. Jotain kuitenkin puuttuu? Tämä voisi kenties toimia aasialaisen ruuan seurassa.
8. Buckler, Hollanti (0,33, 1,49€, K-citymarket)
Helppo ja mauton olut. On kuin vettä joisi. Tämä saattaa mennä sellaisellekin, joka ei erityisemmin oluen mausta pidä. Kuumana kesäpäivänä jääkylmänä nautittuna ok janonsammuttaja.
9. Lasso, Belgia (0,33, 0,80€, K-citymarket)
Edullinen, mämmimäisen imelä olut. Jos pitäisin porkkanalaatikosta, tämä voisi toimia sen kumppanina. Hiukan teennäisen makuinen.
10. Rainbow, Suomi/Belgia (0,33, 0,49€, Prisma)
Metallinen, vetinen maku. Hiukan imelyyttä. Tämänkaltaisten tuotteiden takia monilla on alkoholittomista oluista niin huono kuva. Ei jatkoon.
Paljon erittäin hyviä tuotteita on siis tarjolla. Top 5:n tuotteita ostan varmasti jatkossakin, sillä entistä suosikkiani Clausthaleria ei tällä hetkellä enää tuoda maahan. Kärkinelikko saa plussaa myös tyylikkäistä longneck-pulloista, jotka miellyttävät esteetikkojen silmää. Kaikki muut ovat tölkkituotteita, eivätkä erityisemmin mitään silmäniloja.
Tämän listan kärkipään tuotteita maistelemalla mielikuva alkoholittomista oluista muuttuu varmasti parempaan suuntaan, ja sehän on pelkästään hyvä asia.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Kiitos 1990 - 1999 vol8.
Huhhuh. Hattu pois päästä. Nyt on XXL:n Top 250 hiphop songs of the 90's-listalla vuorossa kova biisi: Lords of the Undergroundin Chief Rocka.
Tämä on juuri sitä 90-luvun boombap-räppiä, johon itse rap-musiikissa ja hiphop-kulttuurissa aikoinaan ihastuin. Ihastus on muuttunut kypsäksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi, mutta kun näitä vanhoja biisejä silloin tällöin kuulee, niin mieleen palaavat ne vanhat hyvät vibat, joita tämänkaltaiset biisit aiheuttivat.
Itse video on lisäksi täynnä rehtejä räppikliseitä ysäriltä, joten onhan tämä nautinnollista.
http://vimeo.com/40315878
Video löytyy tällä kertaa Vimeon kautta.
Lords of the Underground on kolmihenkinen kokoonpano Newarkista, New Jerseystä. Trion esikoisalbumi Here come the Lords julkaistiin syyskuussa 93, ja se nousi Billboardin listalla sijalle 66. Esikoisalbumilta löytyy myös Chief Rocka, joka oli yksi albumilta julkaistusta viidestä sinkusta.
Toisen albumin, Keepers of the Funkin (1994)jälkeen kolmikon tiet hajaantuivat muutamaksi vuodeksi, kunnes he palasivat yhteen vuonna 1999 julkaistulla Resurrection-levyllä. Tämän jälkeen bändi vietti jälleen hiljaiseloa, aina vuoden 2007 julkaistu albumin House of Lordsiin saakka. Kaksi jälkimmäistä julkaisua eivät saavuttaneet suurempaa menestystä, ja L.O.T.U.G muistetaankin ennnekaikkea yhtenä hip hopin kultaisen aikakauden suurista nimistä. Siksi se on myös itsestään selvä valinta tällä listalla.
Tämä on juuri sitä 90-luvun boombap-räppiä, johon itse rap-musiikissa ja hiphop-kulttuurissa aikoinaan ihastuin. Ihastus on muuttunut kypsäksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi, mutta kun näitä vanhoja biisejä silloin tällöin kuulee, niin mieleen palaavat ne vanhat hyvät vibat, joita tämänkaltaiset biisit aiheuttivat.
Itse video on lisäksi täynnä rehtejä räppikliseitä ysäriltä, joten onhan tämä nautinnollista.
http://vimeo.com/40315878
Video löytyy tällä kertaa Vimeon kautta.
Lords of the Underground on kolmihenkinen kokoonpano Newarkista, New Jerseystä. Trion esikoisalbumi Here come the Lords julkaistiin syyskuussa 93, ja se nousi Billboardin listalla sijalle 66. Esikoisalbumilta löytyy myös Chief Rocka, joka oli yksi albumilta julkaistusta viidestä sinkusta.
Toisen albumin, Keepers of the Funkin (1994)jälkeen kolmikon tiet hajaantuivat muutamaksi vuodeksi, kunnes he palasivat yhteen vuonna 1999 julkaistulla Resurrection-levyllä. Tämän jälkeen bändi vietti jälleen hiljaiseloa, aina vuoden 2007 julkaistu albumin House of Lordsiin saakka. Kaksi jälkimmäistä julkaisua eivät saavuttaneet suurempaa menestystä, ja L.O.T.U.G muistetaankin ennnekaikkea yhtenä hip hopin kultaisen aikakauden suurista nimistä. Siksi se on myös itsestään selvä valinta tällä listalla.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Koskemattomat - naurua ja kyyneleitä
Olin kuullut ranskalaisesta Koskemattomat (Intouchables)-leffasta niin paljon hehkutusta, että pakkohan se oli katsastaa. Ylistykset ja kehut eivät osoittautuneet turhiksi, sillä elokuva oli huikean hieno! Uskallankin nostaa sen omalle epämääräisen kuvitteelliselle all time top20 parhaat leffat listalleni.
Koskemattomat sai ensi-iltansa vuonna 2011 (Suomessa 2012). Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Oliver Nakache ja Èric Toledano ovat onnistuneet luomaan mestariteoksen, jonka myös suuri yleisö on löytänyt. Elokuva on kerännyt tähän mennessä valtavan määrän katsojia ja onkin yksi kaikkien aikojen menestykseimpiä ei-englanninkielisiä elokuvia. Juonen perustuminen tositapahtumiin vielä lisää sen kiehtovuutta.
Koskemattomat on elämänmakuinen draamakomedia, joka seuraa kahden, täysin vastakkaisista elinympäristöistä tulevan miehen ystävyyttä. Philippe (Francois Cluzet) on neliraajahalvaantunut, yläluokkainen monimiljonääri, joka etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa. Avustajan pestiin palkataan Driss (Omar Sy), maahanmuuttajataustainen, Pariisin ghettolähiöistä ponnistava, sosiaaliavustuksilla elävä pikkurikollinen. Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta ja ristiriidoista rakentuu elokuvan läpi kantava tarina. Alun vaikeuksien jälkeen miesten välille kehittyy koskettavan aito ystävyys, joka tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin.
Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja. Ohjaajat ovat saaneet miespääosia esittävistä Cluzetista ja Systä parhaat puolet irti. Myös sivuosissa vaikuttava sekalainen näyttelijäkatras onnistuu työssään erinomaisesti. Lisäksi elokuva onnistuu myös olemalla aidosti sekä hauska, että tunteikas. Tekohauskaa Hollywood-roskadraamaa kyllä riittää, mutta Koskemattomien kaltaista laadukasta draamakomediaa on liian harvoin tarjolla.
Tätä elokuvaa suosittelen siis erittäin vahvasti. Uskon, että uppoaa lähes kaikille. Bonuksena leffa avaa myös monen silmiä siitä, että Pariisi (sama toki koskee myös muita eurooppalaisia suurkaupunkeja) ei ole pelkkää kahvilaidylliä, Eiffel-tornia ja Riemukaaria. Todellinen Pariisi on myös ankeita ja jättiläismäisiä betonilähiöitä, huumeita ja baklavaa.
Koskemattomat sai ensi-iltansa vuonna 2011 (Suomessa 2012). Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Oliver Nakache ja Èric Toledano ovat onnistuneet luomaan mestariteoksen, jonka myös suuri yleisö on löytänyt. Elokuva on kerännyt tähän mennessä valtavan määrän katsojia ja onkin yksi kaikkien aikojen menestykseimpiä ei-englanninkielisiä elokuvia. Juonen perustuminen tositapahtumiin vielä lisää sen kiehtovuutta.
Koskemattomat on elämänmakuinen draamakomedia, joka seuraa kahden, täysin vastakkaisista elinympäristöistä tulevan miehen ystävyyttä. Philippe (Francois Cluzet) on neliraajahalvaantunut, yläluokkainen monimiljonääri, joka etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa. Avustajan pestiin palkataan Driss (Omar Sy), maahanmuuttajataustainen, Pariisin ghettolähiöistä ponnistava, sosiaaliavustuksilla elävä pikkurikollinen. Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta ja ristiriidoista rakentuu elokuvan läpi kantava tarina. Alun vaikeuksien jälkeen miesten välille kehittyy koskettavan aito ystävyys, joka tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin.
Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja. Ohjaajat ovat saaneet miespääosia esittävistä Cluzetista ja Systä parhaat puolet irti. Myös sivuosissa vaikuttava sekalainen näyttelijäkatras onnistuu työssään erinomaisesti. Lisäksi elokuva onnistuu myös olemalla aidosti sekä hauska, että tunteikas. Tekohauskaa Hollywood-roskadraamaa kyllä riittää, mutta Koskemattomien kaltaista laadukasta draamakomediaa on liian harvoin tarjolla.
Tätä elokuvaa suosittelen siis erittäin vahvasti. Uskon, että uppoaa lähes kaikille. Bonuksena leffa avaa myös monen silmiä siitä, että Pariisi (sama toki koskee myös muita eurooppalaisia suurkaupunkeja) ei ole pelkkää kahvilaidylliä, Eiffel-tornia ja Riemukaaria. Todellinen Pariisi on myös ankeita ja jättiläismäisiä betonilähiöitä, huumeita ja baklavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)