maanantai 30. tammikuuta 2012

Tunein Radio - ainoa sovellus minkä oikeasti tarvitset

Työkaverini hehkutteli muutama viikko sitten Tunein Radio-nimistä sovellusta iPhonelle. Latasin sen luuriini ja omat radionkuuntelutottumukseni muuttuivat siitä samasta hetkestä.

Radiota on tullut aikaisemmin kuunneltua lähinnä autossa istuessa, sillä töissä ollessani en juurikaan osaa keskittyä samaan aikaan töihini ja musiikkiin/puheisiin. Ja autoradion kanavatarjonta nyt on mitä on, pääasiassa sieltäkin on tullut aina kuunneltua jotakin kolmikosta Bassoradio, Yle Suomi tai Yle Mondo.

Tunein tuo lähestulkoon kaikki maailman radiokanavat puhelimeen. Luonnollisesti voit kuunnella niitä samoja radionovia yms. paikallisradioitakin, mutta tämän sovelluksen pointtina on juuri tuhansien uusien, mielenkiintoisen kanavien tarjoaminen kuunneltavaksi. Ja kun radio kulkee puhelimessasi, niin sitä voi sitten kuunnella vaikka lenkkeillessä. 

Kanavia voi hakea halutun musiikkityylin, aihepiirin, paikkakunnan tai kielen mukaan. Itse mm. diggailen paljon hiphop-musiikista ja olenkin löytänyt useita todella timanttisia kanavia, joita tulee nykyisin kuunneltua säännöllisesti. Esimerkiksi musiikkikategorioita on niin paljon, että hiphopistakin voi valita vielä omat alakategoriansa. Eli jos vaikka sattuu diggailemaan juuri 80-luvun räppijuttuja, niin siihenkin Tunein löytää sopivat kanavat. Samoin diggailemaani arabi-ja balkansaundia löytyy enemmän kuin jaksaa läpi kahlata. 

Kieltenopiskelijoille Tunein on myös äärimmäisen hieno apuväline. Opiskelet sitten mitä kieltä tahansa, löytyy haluamallasi kielellä kaikenlaista ohjelmaa. Itse olen koittanut viimeaikoina sparrailla englannin ja saksantaitojani. Siispä olen hakenut aina ko. kielillä jotakin mielenkiintoista keskusteluohjelmaa (vaikkapa futispuinteja!), joita kuuntelemalla kielitaito harjaantuu ikäänkuin huomaamatta. Oli opiskelemasi kieli sitten baski tai japani, tarjontaa kyllä piisaa.

Viime aikoina ei juurikaan ole lenkkeillessä tai auton ratissa (puhelimen voi laittaa piuhalla kiinni autoradioon) tullut kuunneltua mitään muuta, kun Tunein Radion kautta jotakin ohjelmaa. On se sitten ollut sopivaa treenimusaa tai maailmapolitiikan puinteja eri kielillä, on tämä sovellus ehdottomasti eniten käytössä oleva omassa luurissani.

Niin, ja tämähän ei muuten maksa mitään...

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

The referee's a wanker!

Olen seuraillut koko ikäni futista, junnuna sitä tuli myös tosimielellä pelattua. Halusin saada lajiin hiukan lisää uutta näkökulmaa ja kävinkin loppusyksyllä istumassa yhden viikonlopun jalkapalloerotuomarikurssilla. Kurssilla käytiin kattavasti läpi säännöt, käsimerkit yms. käytännön jutut, joita tuomarin tulee tehtävässä toimiessaan tietää.

Eilen oli sitten ns. testiotteluiden aika. Ohjelmassa oli neljä matsia, jokaisen kesto 25 minuuttia. Kyseessä oli 99-vuonna syntyneiden talvisarjaa, eli vauhdikkaita otteluita ennakkoon ajatellen oli luvassa. Ja tämä piti täysin paikkaansa!

Ensimmäinen ottelu oli kahden kovan jengin välinen ja vauhtia todella riitti. Tuntui, että sijoituin jatkuvasti ihan miten sattui ja todella paljon helppojakin juttuja jäi huomaamatta. Hankalaa oli myös löytää oikeaa linjaa, kuinka kovaa antaa sällien pelata. En juurikaan viheltänyt vapareita ja homma meinasi karata käsistä. Onneksi ottelu oli noinkin lyhyt ja oli kohtuullisen helpottavaa päästä puhaltamaan loppuvihellys.

Paikalla oli myös tuomaritarkkailija, jolta sain aina matsin jälkeen vinkkejä ja parannusehdotuksia. Hyvien neuvojen siivittämänä selvisin hengissä nämä neljä matsia, mutta todella vaikeaksi hommaksi kyllä osoittautui kaikenkaikkiaan. Itselleni haasteellisinta on keskittyminen, joka ei saa matsin aikana herpaatua sekunniksikaan. Jatkuvasti oma ajatus karkaili ties minne ja samantien oli ulkona tilanteista. Vanhempien, valmentajien ja pelaajien purnaus pitäisi myös osata sulkea pois mielestään.

Kilometrejä tuli näiden matsien aikana juostua varmaan 10km, joten todella hyvää kuntoilua tämä ainakin on. Ehkä uskaltaudun nyt jatkossakin vislaamaan matseja, sillä ainoa keino jolla tähän hommaan on valtava määrä tuomittuja matseja. Pikkuhiljaa oma luottamus näkemykseen kasvaa ja ennenkaikkea oppii pitämään fokuksen 100%:sti koko matsin ajan.

Sen verran on tullut vuosien varrella huudeltua tuomareille, että jotain pahaa karmaa sieltä varmasti valuu nyt itselleen. Arvostus tuomareita kohtaan nousi kyllä aivan uskomattoman korkeisiin lukemiin. Itseasiassa tekisi jokaiselle pelaajalle ja katsojalle todella hyvää käydä tämä kurssi ja koittaa vislata muutama ottelu. Voisi moni hämmästyä homman vaikeudesta!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Puhtaan jazzhiphopin äärellä

Viime viikolla bongasin Basso.fi-sivuston keskustelufoorumilta jonkun unohtuneen keskusteluaiheen, jossa hehkutetiin artistia nimeltä Jazz Liberatorz. Normaalisti olisin sivuuttanut topikin kokonaan, mutta joku kirjoittaja väitti kivenkovaan kyseessä oleva yksi kaikkien aikojen kovimmista jutuista, päätinpä siis kokeilla.

Ja eipä ole tarvinnut katua. Tätä ranskalaista kokoonpanoa on tullut fiilisteltyä tässä viime päivinä erittäin paljon, ja kyllästymistä ei ole vielä havaittavissa. Omat kovimmat musakiksini lähtevät useimmiten 90-luvun alkupään hiphopista, uudemmasta kamasta harvemmin tykkään. Päin vastoin, uudempi hiphop saa monesti aikaan joko oksennusrefleksejä tai sitten ne kuulostavat niin mitään sanomattomilta, että unohtuvat saman tien.

Jazz Liberaratorz sekoittaa huikean hienosti rehellistä hiphop-biittiä, jazzsoundia ja leppoisaa räppäilyä. Osa biiseistä on intstrumentaaleja, osassa mukana räppäystä. Uskon, että moni ei niin paljon hiphoppia diggaileva tyyppikin löytää näistä hyviä viboja. Jazz Liberatorzia voisi kuvailla sekoitukseksi vanhempaa ja jazzimpaaThe Rootsia sekä Gurun hienoja Jazzmatazz-projekteja. Tsekkaa itse, niin uskot. Tuotanto löytyy kokonaisuudessaan vaikkapa mainion Grooveshark-palvelun kautta, toki Youtubessakin myös useita biisejä. Alla yksi hieno esimerkki.

Jazz Liberatorz - My Style Is Fly

torstai 12. tammikuuta 2012

Pressanvaaleista

Muutaman viikon sisään tiedämme, kuka on seuraavat kuusi vuotta tämän tasavallan presidentti. Jotenkin ei vaan sytytä.

Presidentin virasta on tullut pikkuhiljaa poliittisen uran päätepiste ja eläkevirka. Juuri sellainen, että ei tarvitse enää ottaa mitään vastuuta mistään, riittää kun lausuu muutaman kerran vuodessa jotakin, josta suurin osa kansasta on samaa mieltä. "Syrjäytyminen on estettävä", "nuorille löydettävä töitä", "rasismi ei ole hyvästä". 99% suomalaisista allekirjoittaa nämä, siksi niitä onkin niin helppo laukoa. Minkäänlaista poliittista vastuuta ei juuri ole. Ehkä siksi myöskin ehdokkaiden löytäminen tuntui olevan puolueille vaikeampaa kuin ehkä koskaan.

Itse olin muutama kuukausi sitten sitä mieltä, että ainoat kriteerit joilla valitsen ehdokkaan, ovat kielteinen Natokanta ja ehdokkaan on oltava joku muu kuin Niinistö tai Soini. Näillä kriteereillä meinasin ensin äänestää Väyrystä, sitten Vasemmistoliiton löydettyä oman ehdokkaan, Arhinmäkeä.

Rupesin kuitenkin gallupien perusteella miettimään, että Arhinmäestä ja Väyrysestä ei missään tapauksessa tule presidenttiä, eikä jälkimmäisellä ole edes mitään mahdollisuuksia edes päästä toiselle kierrokselle. Siispä rupesin mietimään vaihtoehtoa kaksi ja ennen kaikkea sitä, kenellä olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä toisella kierroksella todennäköisesti vastaantulevaa Niinistöä vastaan. Päädyinpä siis vaalitaktisista syistä Haavistoon.

Haavistossa risoo moni asia, mm edustamansa puolue. Vihreät ovat ikävä kyllä osoittaneet viimeisten vuosien aikana olevansa todellakin juuri se paljon parjattu "Kokoomuksen puisto-osasto". Omat näkemykset politiikasta menevät reilusti vasemmalle, siksi Haaviston oikeistolaisuus kyllä häiritsee. Lisäksi risoo miehen edelleenkin hiukan häilyvä Natokanta, vaikka hän onkin moneen kertaan kiistänyt kannattavansa Natoa.

Mies on kuitenkin humaani ja suvaitsevainen tyyppi, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että tämän maan presidenttinä olisi sellainen henkilö. Siksi Haavisto tulee saamaan minun ääneni. Toivon todella, että se tulee riittämään toiselle kierrokselle. Arhinmäki ja Haavisto kisailevat osittain samoista äänestäjistä, enkä moiti niitä, ketkä Arhinmäkeä äänestävät. Enitenhän syyttävä sormi osoittaa mielipidemittauksiin, jotka näin ohjaavat äänestäjien (myös muiden kuin minun) mielipiteitä. En pistäisi lainkaan pahakseni, jos mielipidetiedusteluiden julkaiseminen kiellettäisiin vaikkapa kuukausi ennen vaaleja. Näin ihmiset voisivat hyvillä mielillä äänestellä juuri sitä itselleen sopivinta ehdokasta.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kuka, mitä, hä?!

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut "kateellisena" blogeja, joissa kirjoittaja avautuu elämästään sen kaikilta kanteilta. Osa kirjoittaa omalla nimellään aika tiukkaakin tavaraa, osa taas naamioituu mieluummin nimimerkin taakse.

Itsekin kirjoittelin joskus omalla nimelläni politiikasta ja muusta maailman menosta, mutta koin sen loppujen lopuksi aika rajoittavaksi. Aina joutui miettimään sitä, että kuka tahansa voi lukea noita tekstejä. On kyseessä sitten tuleva työnantaja, vanhemmat, tyttöystävät tai kuka tahansa muu. Viimeistään siinä vaiheessa kun hain aktiivisesti töitä, jouduin putsailemaan aika paljonkin tiukimpia mielipiteitä blogistani. En halunnut niiden ärsyttävän mahdollisesti googlailevaa työnantajaa niin, että työpaikka jäisi saamatta.

Kun alkuperäistä blogiani lähdin kirjoittamaan asiapohjalta, pysyi sen linja loppujen lopuksi turhan asiapitoisena. En voinutkaan enää pistää vakavampien juttujen väliin ns. hömppää, joten blogin aihepiirit jäivät itseaiheutettuna turhan kapealle.

Nyt ajattelin korjata tämän. Pidän kirjoittamisesta ja jälkikäteen on äärimmäisen mukava lueskella omaa ajatustenvirtaa. Siispä vakaa aikomukseni on kirjoitella tänne blogiin kaikkea maan ja taivaan välillä. Vakavaa ja kireää politiikkaa, uskon asioita, matkailua, ravintoloita, urheilua, kirjajuttuja. Osa jutuista tulee olemaan pidempiä, osa saattaa olla vain muutaman rivin hihkaisuja ja ajatuksen virtaa.

Perimmäisenä ajatuksena olkoon siis se, että kirjoittaja saa näin purkaa omia patoutumiaan kirjoittamalla ne johonkin julkiseen paikkaan. Jos se helpottaa omaa oloa, niin blogi on silloin täyttänyt tarkoituksensa. Vielä mukavampaa, jos joku lukija löytää täältä jotain kiinnostavaa.