Juice Leskinen kaipasi Eesti-biisissään perkeleesti Eestiin. Minulla on ikävä Balia, josta palasin juuri kahden viikon reissulta.
Olin kuullut Balista oikeastaan pelkkää hehkutusta siellä käyneiltä tuttaviltani. Samoin suurin osa nettikeskustelijoista eri palstoilla tuntui olevan täysin myyty tästä pienestä Indonesian saaresta. Ennakko-odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä. Bali oli juuri sitä mitä uskalsin varovasti odottaa: rentoa meininkiä, ystävällisiä ihmisiä (tämä on klisee, mutta balilaisia ystävällisimpiä ihmisiä en ole vielä reissuillani tavannut), täydellinen ilmasto, edullinen hintataso, autenttinen kulttuuri, upeat maisemat, erinomaista ruokaa... Ylisanoja voisi keksiä helposti lisää.
Bali yllätti minut ennenkaikkea monipuolisuudellaan. Jokaiselle löytyy omat kujeensa, jolla saaresta saa parhaat palat irti. Joku haluaa surffata maailman parhailla aalloilla, joku haluaa viettää joogalomaa, joku haluaa makoilla valkoisilla hiekkarannoilla, joku sukeltelee kristallin kirkkaissa vesissä, joku (kuten minä) nautiskelee vain kokonaisvaltaisesti saaren tarjonnasta.
Finnair lentää nykyisin suoraan Singaporeen, josta jatkoyhteyksiä saaren pääkaupunkiin Denpasariin löytyy helposti. Finskin kanssa samaan allianssiin kuuluva Jetstar (Quantas) on helpoin vaihtoehto, sillä laukut saa checkattua Helsingistä suoraan perille asti. Finnair lentää molempiin suuntiin yölennot, ja ainakin meidän kohdallemme sattui tuliterä A340, jossa jalkatilaa oli ihan kivasti, eli lennolla sai jopa nukuttua.
Denpasarin kentällä joutuu jonkin aikaa odottelemaan viisumijonossa. 25 euroa maksavan leiman passiinsaa saa paikan päältä, mutta meillä meni ainakin pari tuntia odotellessa, joten tämän olisi voinut hoitaa vaikkapa jo suurlähetystössä Helsingissä. Muistathan, että myös maasta poistuttaessa pitää maksaa n. 12 euron poistumismaksu (käteisellä), joten kannattaa jättää 150 000 rupiaa taskunpohjalle vielä kentälle mennessä. Saapumisviisumin voi maksaa myös kortilla.
Kentältä kannattaa ottaa taksi. Älä ota oven ulkopuolella kyytejä tarjoavia autoja, vaan marssi taksi-kyltin perässä lipputiskille. Tiskille maksetaan etukäteen seinältä näkyvä summa, eli kuskille ei enää erikseen tarvitse maksaa mitään. Helppoa ja edullista!
Me vietimme aikaamme kolmessa paikassa. Ensin toivuimme aikaerosta ja rentouduimme Sanurissa. Keskityimme pääasiassa tsillailemaan rannalla ja istumaan iltaa kaupungin ravintoloissa. Hyvän indonesialaisen ruuan makuun pääsi heti, eikä ns. länsiruokia juurikaan tehnyt mieli.
Toinen kohteemme oli pieni Gili Menon saari, joka sijaitsee Balin naapurimaakunnan Lombokin puolella. Sanurissa oli paljon "turistikojuja", joissa myytiin retkiä eri puolille Balia. Lähes jokaiselta löytyi myöskin laivayhteyksiä Gilin saarille ja ostimmekin kokonaispaketin, joka sisälsi noudon hotellilta, kuljetuksen laivalle ja luonnollisesti laivamatkan. Menopaluulippuun sisältyi vielä kuljetus palatessa haluamaansa kaupunkiin. Hintaa tälle setille tuli n. 60 euroa per henki, ei lainkaan paha. Jos haluaa pihistellä muutaman euron, niin suurin osa lautoista lähtee Padang Bay-nimisestä kaupungista. Eli sinne jollain keinoin ja sieltä edullisinta yhteyttä metsästämään.
Gili Meno on Gilin saarista kaikkein pienin ja rauhallisin (kaksi muuta ovat Gili Trawangan ja Gili Air). Laiva kuljetti meidät suurimmalle, Trawanganin saarelle, josta nappasimme muutaman muun turistin kanssa paikallisveneen, joka kuljetti meidät Menolle. Kun vene töksähti vitivalkoiseen ja pehmeään rantahiekkaan, alkoi ehkä elämäni totaalisin rentoutuminen.
Menolla ei ole mikään kiire mihinkään. Ainoat aktiviteetit olivat rannalla löhöily ja riippumatossa lueskelu. Todellista hermolepoa. Kävelimme saaren ympäri muutamana päivänä ja tutkimme hiukan myös sen keskellä sijaitsevaa pientä kylää. Paikalliset ja muutama turisti elivät saarella sulassa sovussa, ilman minkäänlaista kiirettä. Kelloa ei juuri tarvinnut katsella. Jos menet Gili Menolle, mene ehdottomasti auringonlaskun aikaan saaren länsireunalle. Siellä sijaitsee baari/kahvila, jossa voi katsella upeaa auringonlaskua pienissä bambutorneissa aivan omassa rauhassaan. Bonuksena hulppean edulliset hinnat ja maukkaat drinkit. Myös ruoka oli täälä timanttisen hyvää.
Muutaman päivän rentoilun jälkeen matka jatkui Balin keskelle, Ubud-nimiseen kaupunkiin. Täällä ilma oli hiukan raikkaampaa ja tunnelma erilainen kuin rantakohteissa. Todella paljon taiteilijoita, kirjailijoita, temppeleitä ja muutenkin jollain tavalla henkisempi tunnelma. Ubud on sen verran isompi paikka, että sen sivukujilla riittää kierrettävää useammaksi päiväksi. Kun eksyy pääkaduilta muutamia kortteleita sivummalle, putoavat hinnat niin ruuan, juoman kuin ostostenkin osalta dramaattisesti. Kannattaa siis eksyä.
Ubudista toteutimme myös erittäin mielenkiintoisen Bali-sightseeing-retken. Paikallinen taksikuski Ida kuljetti meidät keskustasta hotellille ja tarjoutui kierrättämään meitä nähtävyyksillä. Löimme kaupat lukkoon ja parin päivän päästä istuimmekin miehen ilmastoidun Toyotan takapenkillä.
Tämä turnee oli yksi reissun mieleenpainuvimmista kokemuksista. Olimme 11 tuntia tien päällä ja bongasimme valtavan määrän kaikkea kiehtovaa. Muutama huikea temppeli, pysäyttävät vesiputoukset, massiiviset riisipellot, vulkaanisia lähteitä ja jopa Luwak-farmi. Luwak on eläin, joka syö kahvipapuja. Paikalliset sitten poimivat eläimen ulostamia papuja ja tekevät niistä kahvia. Kuulemma huippuhyvää, mutta jäi ikävä kyllä maistamatta.. Kuljettajamme oli vanha opettaja, ja koko matkan ajan hän kertoi tietoiskuja käymistämme kohteista. Todella antoisaa ja ennenkaikkea stressivapaata verrattuna vaikka itse vuokra-autolla ajeluun. Hintaa koko päivän reissulle tuli 48 euroa. Halpaa sanoisin.
Kaikenkaikkiaan Balia voi suositella lämpimästi. Lastenvaunuilla tai muuten liikkumisrajoitteisilla saattaa olla hiukan hankalaa, sillä kävelytiet ovat paikoin hiukan kehnossa kunnossa. Muuten kaikkialla on todella siistiä, eikä missään vaiheessa tullut epäilyksiä paikallisesta hygieniatasosta. Ainakaan meillä ei tullut mitään oireilua, vaikka söimme joka päivä pelkästään paikallisia ruokia, paikallisten pyörittämissä ravintoloissa.
Ainoat huonot kommentit olen kuullut etelärannikon Kutan alueesta. Se on kuulemma täysin turistien pilaama bilekeidas (verrattavissa Bulgarian Sunny Beachiin), joten sinne en kyllä suosittele menemään. Muuten Bali on täynnä autenttisia pikkukyliä, jossa lomastaan voi nauttia äärimmäisin rennoin fiiliksin.
Lupasin taksikuski Idalle pistää hänen yhteystietonsa jakoon. Hänet pystyy tilaamaan myös lentokentälle vastaan etukäteen sopien (meilillä tai tekstiviestillä). Ennenkaikkea häntä kannattaa hyödyntää kiertoajeluissa. Hänellä on itsellään paljon hyviä visioita erilaisista retkistä, mutta luonnollisesti kannattaa myös itse etukäteen miettiä, mihin sitä kenties haluaisi tähdätä.
Ida Bagus Oka
+62 8 123 909 909 (kännykkä Suomi-liittymällä. Jos ostat paikallisen liittymän, niin 08 123 909 909)
idatrans(miukumauku)hotmail.com
Majoituimme seuraavissa paikoissa. Kaikkia voi suositella lämpimästi:
Sanur:
Puri Santrian Beach Resort & Spa
Gili Meno:
Rust Mimpi Manis Bungalows
Ubud:
Natura Resort & Spa