Kun noin kymmenen vuotta sitten suoritin varusmiespalvelukseni, niin kiinnostus asiaa kohtaan ei ollut kovin korkealla. Yhdeksän kuukauden palvelus meni enemmän tai vähemmän sluibaillessa ja viikonloppuvapaita odotellessa. Sotilaskodissa, tupakkapaikalla ja lääkärin vastaanotolla notkuminen tuli tutummaksi kuin leirielämä tai ampuminen, ja sunnuntaisen lomiltapaluuahdistuksen pystyy edelleenkin kaivamaan tunnemuistin perukoilta.
Aika kultaa kuitenkin muistot. Kun kävin ensimmäistä kertaa kertausharjoituksissa muutama vuosi kotiutumisen jälkeen, koin jonkinlaisen mullistavan ahaa-elämyksen. Vaikka kylmästä teltasta herääminen muutaman tunnin unien jälkeen ahdisti niinkuin ennenkin, oli kokemus pääosin positiivinen ja mielenkiintoinen. Armeija-ajoista tuttu ylimääräinen nihkeily oli jäänyt pois, ja kaikki tekeminen oli jollain tavoin järkevää. Ja kun olen pikkupojasta saakka tykännyt "sotaleikeistä", niin kertausharjoitusten "tilannepäällä"-asetelma oli varsin kivaa.
Innostuin niinkin paljon, että ilmoitin sotilasläänin esikuntaan olevani kiinnostunut tulemaan kertaamaan jatkossakin. Niinpä käskyjä tipahteli postiluukusta tasaiseen tahtiin. Nyt takana on niin perinteisiä kohteensuojauksia, kuin puolustus- ja sissitoimintaakin. Ja viime viikonloppuna tuli saatuaa ensikosketus asutuskeskustaisteluun paripäiväisellä peruskurssilla.
Parikymmentä kertausharjoitusvuorokautta on nyt takana, ja lisää olisi tarkoitus saada kasaan. Joku lukija varmaankin kuvittelee, että allekirjoittanut on jonkinlainen yli-idänmaallinen sotafanaatikko, joka vspaa-aikanaan kulkee Kiitos 1939-1945-huppari päällään ja leijona-riipus kaulassaan. Päin vastoin.
Käyn kertauksissa toki sotilastaitojani kehittämässä, mutta ennenkaikkea kyseessä on itsensä karaiseminen ja henkinen kasvu. Kun muutaman vuorokauden kiusaa itseään mentaalisesti ja fyysisesti toisten käskytyksen alaisena, maistuu normaali arki mukavuuksineen taas erittäin hyvältä. Sillä mikä olisikaan sen parempaa hermolepoa, kuin vihollisen kyttäily öisessä metsässä? Siinä kerkeää käymään omia ajatuksiaan aika moneen kertaan läpi. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti