Viimeisen kahden viikon aikana Yleisradion kanavat lähettävät mm. seuraavia ohjelmia: Gudstjänst från Stockholm (Yle Fem), Uskonpuhdistuksen muistopäivän Jumalanpalvelus Alahärmän kirkosta (TV 1), Jumalanpalvelus Turun Tuomiokirkosta vuodelta 1985 (Yle Fem), Jumalanpalvelus Kokkolan Baptistiseurakunnasta (TV 1), Jumalanpalvelus Helsingin Missionkyrkanista vuodelta 1976 (Yle Fem), Jumalanpalvelus Johanneksenkirkosta vuodelta 1992 (Yle Fem), Sotkamon seurakunnan Jumalanpalvelus (Yle Radio 1), Ortodoksinen Liturgia Iisalmesta (Yle Radio 1) ja Turun Henrikinseurakunnan Jumalanpalvelus (Yle Radio 1). Lisäksi viikon jokaisena arkiaamuna kuullaan Aamuhartaus (Yle Radio 1) sekä Andrum (Radio Vega) kahteen kertaan.
Niinkuin yllä olevasta listasta näkee, kristillistä ohjelmaa tulee valtio-omisteisen Ylen kanavilta kohtuullisen paljon. Muita uskontokuntia koskevaa ohjelmaa tai Jumalanpalveluksia ei lähetetä.
Poliitikkojen kuulee aina sanovan, että Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Käytäntö osoittaa ikävä kyllä aivan muuta. Kummallisen veronkanto-oikeuden lisäksi, kristilliset kirkkokunnat saavat julkista tukea sanomansa levittämiseen valtion viralliselta televevisio- ja radioyhtiöltä. Miksi ihmeessä? 22% suomalaisista ei ole kristittyjä, joten miksi heidän sitten pitää maksaa kristillisten ohjelmien tuottamisesta ja lähettämisestä?
Miksi sitten valtakunnallinen yleisradioyhtiö lähettää kristillistä ohjelmaa? Kaikki perustuu Yleisradiolakiin, joka säätelee Ylen toimintaa. Laissa sanotaan mm. seuraavaa: "Yhtiön tulee ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia". Tähän hartausohjelmat-mainintaan Yle siis perustaa politiikkansa.
Laissa ei kuitenkaan määritellä, että ohjelman tulisi olla pelkästään kristillisiä kirkkoja koskevaa. Päin vastoin. Kun samassa pykälässä puhutaan myös tasa-arvonäkökohdista, eikö olisi kohtuullista, että myös muut maan uskontokunnat saisivat silloin tällöin sanomansa valtakunnan kanaville?
Yleisradiolaissa määritellään yhtiön tehtäviksi myös: "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille" sekä "edistää kulttuurien vuorovaikutusta". Mikä olisikaan parempi keino toteuttaa näitä tehtäviä, kun nostaa esille myös maamme vähemmistöryhmiä- ja uskontoja? Esimerkiksi n. 1-2 prosenttia suomalaisista on Muslimeita ja seurakuntien jäsenmäärät ovat kovassa kasvussa. Eikö juuri tämänkaltainen tiedonvälitys olisi omiaan vähentämään ennakkoluuloja ja lisäämään suvaitsevaisuutta puolin ja toisin?
Toki kokonaan toinen kysymys on, tarvitseeko Yleisradion edes lähetää uskonnollista ohjelmaa? Mielestäni ei. Valtion ei pitäisi ohjeistaa ihmisten uskonasioita mitenkään, vaan ne tulisi jättää kokonaan kotien ja uskontokuntien omiksi asioiksi. Valtion tehtävät löytyvät kyllä aivan jostain muualta, kuin ihmisten henkisen tien johdattamisesta.
Kristillisiä televisiokanavia meillä jo on, ja viimeistään internet tuo käytännössä kaikki maailman kanavat ja sanomat jo nyt koteihimme. Eli sen sijaan, että Yle rupeaa kantamaan kuvauskalustoaan Moskeijoihin, Synakogiin tai temppeleihin, tulisi keski-aikaista Yleisradiolakia muuttaa. Me emme tarvitse valtiolta virallista uskonopetusta. Ja kun Yleisradionkin kohdalla puhutaan ainaisista säästötoimenpiteistä, niin eikö juuri täällä olisi sitä ylimääräistä resurssia jaettavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti