100%:sti kannattajien seura

Pelaajat vaihtuvat, seura ja kannattajat pysyvät. Moni jalkapallokannattaja saa tästä vanhasta viisaudesta voimaa saapuessaan kerta toisensa jälkeen oman joukkueensa stadionille, satoi tai paistoi. Ikävä kyllä viimeiset vuodet ovat pikkuhiljaa pilanneet monta hienoa seuraa, kun raha on saanut liikaa valtaa. Nykyinen huippufutis on pelkkää viihdettä, jonka parhaat ja toivotuimmat asiakkaat istuvat ympäri maailmaa maksukanavien ääressä, nauttien HD-tason kuvakulmista ja insinööritason statistiikasta. 

Vanhasta kunnon kannattajasta (siis siitä, joka on käynyt uskollisesti matseissa vuosia tai jopa vuosikymmeniä) on tullut monelle seuralle toissijainen, jopa ei-toivottu asia. Esimerkiksi Manchester Unitedille yksi aasialaisturisti tuo kymmenkertaisia rahamääriä mennessään matsiin, kuin paikallinen sälli. Jalkapalloturistit ostavat jokaiselta reissultaan fanikrääsää, ja ovat valmiita maksamaan ottelulipuista satoja euroja. Mieluummin seurat siis haluavat 40 000 oikeaa asiakasta, kuin 40 000 oikeaa kannattajaa. Raha ratkaisee.

Kun rahaa liikkuu valtavasti ja pelaajapalkkiotkin ovat nousseet pilviin, lisääntyvät myös riskit. Yksikin epäonnistunut kausi saattaa johtaa nykyisessä kilpavarustelukierteessä seurojen olemassaolon loppumiseen. Viimeisen 10 vuoden aikana on Euroopasta hävinnyt lukuisia seuroja talousvaikeuksiin kaatuen. Oman seuran häviäminen alta on erittäin monelle kannattajalle se kaikkein suurin kauhukuva. Ikävän monelle se on myös tapahtunut.

Seuroja on mennyt kannattajien alta myös Suomessa. Yksi surullisimmista esimerkeistä on takavuosien mahtiseura Tampere United. TamU oli 2000-luvun menestyneimpiä suomalaisseuroja kolmella mestaruudellaan ja kolmella pronssillaan. Lisäksi menestystä tuli Suomen Cupin mestaruuden ja hienojen Eurocup-otteluiden myötä.

Taru loppui kuitenkin erittäin epäselvissä merkeissä, kun seura tuomittiin menettämään kokonaan sarjapaikkansa liiton sarjoissa. Syynä olivat sopupeli- ja lahjussyytteet, joiden oikeellisuudesta kiistellään edelleenkin korkeimmissa oikeusasteissa. Kun sarjapaikka meni alta, pääty seura myös sitä kautta pikaisesti konkurissiin. Tampere Unitedin taival näytti päättyneen kylmästi jalkapalloseurojen hautausmaalle.

Mutta. Onneksi jalkapalloseuralla on kannattajat. Ne, ketkä ovat vielä paikalla silloin, kuin menestyksen myötä saapuneet asiakkaat ja muut gloryhunterit ovat kaikonneet. Näin kävi onneksi myös Tampere Unitedille.

Tampere Unitedin aktiivinen kannatusyhdistys päätti, että seuraa ei heiltä voi viedä. Niinpä kannattajien ydinryhmästä koostunut joukkio perusti uuden seuran, TamU-K:n jatkamaan TamU:n perinteitä. Kausi 2011 meni harrastesarjoissa ja kaudelle 2012 seura ilmoittautuikin jo Tampereen piirin alimmalle sarjatasolle. Seura oli palannut haudan reunalta takaisin elävien kirjoihin.

Moni naureskeli pitkin kautta tamperelaisten innokkuudelle ja äänekkäälle, alasarjoissa ennennäkemättömälle kannattajakulttuurille. Kuitenkin kauden edetessä, uusia innokkaita naamoja saapui katsomaan seuran otteluita, ja kaikki huipentui viime sunnuntaina nousujuhliin. Tamu-K pelaa ensi kaudella vitosdivarissa ja kannattajien työ oman seuran elvyttämiseksi on onnistunut.

Jos joku väittää, että Suomessa ei ole jalkapallokulttuuria, hän on totaalisen väärässä. Sitoutuneet kannattajat ovat kulttuuria aidoimmillaan. Kun seuran nimestä vielä ensi kaudella todennäköisesti häviää -K -liite, on Tampere United tullut takaisin. Tervetuloa!

Katso myös tämä videopätkä huikeatunnelmaisen nousukarsintamatsin katsomofiiliksestä: