Kaurismäkeläistä saunomista

Kävin muutama päivä sitten elämäni ensimmäistä kertaa yleisessä saunassa. Toki uimahalleissa ja kylpylöissä on tullut käytyä, mutta nyt kyseessä oli siis ihan rehti sauna, ilman mitään lisäkrumeluureja.

Valinta kohdistui Kotiharjun Sauna-nimiseen saunaan, joka sijaitsee Helsingin Kalliossa. Helsingissä toimii kolme yleistä saunaa, kaksi muuta ovat Arlan Sauna sekä Hermannin Sauna. 1930-luvulla yleisiä saunoja oli pääkaupungissa yli sata, joista Kotiharjun Sauna on kaikkein vanhin. Kun maalta muutettin kaupunkiin ja pieniin asuntoihin, oli peseytymistiloille suuri tarve. Kaikissa asunnoissa kun ei välttämättä ollut edes juoksevaa vettä.

Sisään maksoi 12 euroa ja sillä olisi saanut saunoa vaikka koko päivän. Heti sisäänkäyntiin astuessa tuntui, kun olisi palannut muutama kymmenen vuotta taaksepäin.  Sisustus, seinä- ja lattiamateriaalit lienevät lähes alkuperäisiä (toki hyvässä kunnossa!), joten tunnelmaan pääsi virittäytymään välittömästi. Pukuhuoneessa oli iso liuta vanhoja puukaappeja (myöskin alkuperäisiä?), joihin omat kamppeet sai lukkojen taakse talteen. Suihkutilat olivat kohtuullisen karut, sellaiset kuin mm. vanhan ajan uimahalleissa perinteisesti on. Vesihanat ja muutama penkki, ei mitään ylimääräistä.

Itse sauna olikin sitten kaikessa mystisyydessään vakuuttava. Tila oli todella suuri ja betoniset, puulavereilla päällystetyt lauteet olivat vaikuttava näky hämärään saunaan sisään astuessa. Sauna oli myös kohtuullisen alkuperäisen näköinen, ja todennäköisesti aivan samantuntuinen fiilikseltään kuin 30-luvulla. Valtava puukiuas antoi erinomaisen pehmeät löylyt ja lauteilta ei ollut mikään kiire pois. Muutama kanta-asiakkaan oloinen tyyppi istuskeli rennosti saunassa, ruuhkasta ei ollut tietotakaan. Kuuleman mukaan juuri aukeamisen jälkeen n. klo 14-16 kieppeillä ovat ne rauhallisimmat saunomisajat.

Saunasta pääsi vilvoittelemaan joko pukuhuoneeseen (jossa sai pelailla mm. shakkia ja lukea lehtiä) tai kadun puolelle, johon on rakennettu penkkejä jäähdyttelijöille. Saunan pihasta voikin tähystellä Kallion katuhulinaa, samalla kun siemailee myynnissä olleita limuja, vissyjä tai ykkösoluita. Omia juomia, myös alkoholipitoisia saa myös nauttia ainakin pukuhuoneessa, kunhan ei erään kanta-asiakkaan sanoman mukaan "käyttäydy riehaantuneesti".

Saunakeikalla vierähti kolme tuntia, kun vuoroin tuli istuttua löylyissä ja välillä vilvoitellessa. Peseytymisen jälkeen kun lähti kohti kotia, olo oli kyllä maksimaalisen rentoutunut. Kotoissassa kerrostaloasunnon sähkösaunassa ei millään ilveellä pääse samanlaiseen flow-tilaan ja henkiseen lepotilaan. Bonuksena tuli opittua paljon sauna-etikettiä, eli kirjoittamattomia sääntöjä joita kaikki saunojat noudattavat. Esimerkiksi sisään saunaan astuessa tulee kuumimmilla paikoilla istuvilta kysyä, haluavatko he lisää löylyä.

Aivan varmasti tulee mentyä uudestaan, käyn ehkä seuraavaksi kokeilemassa Arlan Saunaa. Suosittelen ihan jokaiselle, tältä pitäisi saunomisen tuntua joka kerta.