Yksi asia saa vihaiseksi aina vuodesta toiseen. Nimittäin saimaannorppa ja sen käsittämätön lähes sukupuuttoon tappaminen. Se on ainoa pelkästään Suomessa esiintyvä nisäkäs, joten lajin suojelu on vain ja ainoastaan meidän vastuullamme. Ja siinä on epäonnistuttu rumasti.
Norppakannan vahvuus on tällä hetkellä n. 290 yksilöä. Alimmillaan määrä on ollut 1990-luvun alkupuolella, jolloin saimaannorppia uiskenteli Saimaalla vain 190 kappaletta. Kanta on edelleenkin todella pieni ja laji määritelläänkin äärimmäisen uhanalaiseksi. Ja kun norppanaaras synnyttää aina yhden kuutin kerrallaan, on määrän kasvaminen todella hidasta.
Syy, miksi kirjoitin asiasta juuri tänään, on eilen julkaistu Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedote "Saimaannorpalle uusi uhka". Tiedotteessa kerrotaan, että 23 Saimaan osakaskuntaa on hakenut poikkeuslupia verkkokalastusta varten. Ja näitä lupia haetaan siis alueille, joissa norppakanta on kaikkein vahvinta (ja siten myös kaikkein haavoittuvinta).
Todella röyhkeää ja välinpitämätöntä! Nämä lupia hakevat osakunnat koostuvat paikallisista asukkaista ja mökkiläisistä, jotka ovat tottuneet kalastelemaan kotivesillään aina. Norppia on tarttunut ja hukkunut verkkoihin ennenkin, mutta siitä ei ole juuri välitetty. Omilla kotivesillä verkoilla kalastelu on ollut se juttu, josta ei haluta missään nimessä luopua. Verkkokalastus on ollut kiellettyä (toki vapaaehtoisesti) huhtikuusta kesäkuuhun, mutta nyt polte päästä kokemaan verkkoja heti alkukesästä on todella kova.
Etelä-Savon ELY-keskus tekee päätöksen poikkeusluvista tämän viikon torstaina. Toivon todella, että siellä tehdään ainoa oikea päätös asiasta ja jätetään luvat myöntämättä. Mitä virkaa on suojelutoimilla, jos niitä voidaan kuitenkin kiertää poikkeuslupia hakemalla? Toivon selkärankaisuutta ja luonnon kunnioitusta päättäjiltä. Kukaan tuskin haluaa taakakseen saimaannorpan sukupuuttoon tappamisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti