Kirjassa vaikuttavat pitkälti samat hahmot, kuin ensimmäisessäkin osassa. Stureplan-wannabe J.W, pikkurikollinen Jorge lähiökavereineen, Radovan Kranjic ja hänen Natalie-tyttärensä, jugoslaavimafia ja venäläiset. Tukholman alamaailman kiemuroissa pyöritään siis edelleenkin, nyt vain entistäkin kiehtovammassa ja monisyisemmässä tarinassa ja juonenkäänteissä. Vaikka hahmojen taustoja valaistaan uudestaan tarinan edetessä, uskon lukukokemuksen olevan syvempi kun tietää henkilöiden historiaa aikaisemmista teoksista.
Kirjan juoni rakentuu siis useamman eri tarinan ja henkilön päälle, jotka limittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa ajan kuluessa. J.W on vapautumassa linnasta, Jorge suunnittelee rikastuvansa arvokuljetusryöstöllä ja jugoslaavimafia taistelee verisesti keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä. Oman lusikkansa soppaan työntää poliisi, joka koittaa saada homoseksuaalin komisario Hägerströmin solutettua mukaan kuvioihin. Tästä kaikesta löytyy mitä monipuolisempia käänteitä koko kirjan ajan ja tarina säilyy pitkästä sivumäärästä huolimatta jatkuvasti mielenkiintoisena.
Lapidus todellakin tietää mistä hän kirjoittaa. Kirjan tapahtumat ovat nerokkaita ja suunnitellut sekä toteutetut rikokset vaikuttavat lähes idioottivarmoilta! En tiedä, onko mies kehitellyt itse rikoksentekijöiden taktiikoita, vai ovatko kaikki tulleet tutuksi tosielämästä hänen asianajajataustansa kautta. Joka tapauksessa, tarina ja sen yksityiskohdat edistyvät nerokkaasti ja jouhevasti aivan loppuun asti.
Ja se loppu. Todella suuri yllätys ja koko kirjan punaisen langan yhteen solmiva asia selviää vasta viimeisellä sivulla. Huikeaa!
Kirjan juoni rakentuu siis useamman eri tarinan ja henkilön päälle, jotka limittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa ajan kuluessa. J.W on vapautumassa linnasta, Jorge suunnittelee rikastuvansa arvokuljetusryöstöllä ja jugoslaavimafia taistelee verisesti keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä. Oman lusikkansa soppaan työntää poliisi, joka koittaa saada homoseksuaalin komisario Hägerströmin solutettua mukaan kuvioihin. Tästä kaikesta löytyy mitä monipuolisempia käänteitä koko kirjan ajan ja tarina säilyy pitkästä sivumäärästä huolimatta jatkuvasti mielenkiintoisena.
Lapidus todellakin tietää mistä hän kirjoittaa. Kirjan tapahtumat ovat nerokkaita ja suunnitellut sekä toteutetut rikokset vaikuttavat lähes idioottivarmoilta! En tiedä, onko mies kehitellyt itse rikoksentekijöiden taktiikoita, vai ovatko kaikki tulleet tutuksi tosielämästä hänen asianajajataustansa kautta. Joka tapauksessa, tarina ja sen yksityiskohdat edistyvät nerokkaasti ja jouhevasti aivan loppuun asti.
Ja se loppu. Todella suuri yllätys ja koko kirjan punaisen langan yhteen solmiva asia selviää vasta viimeisellä sivulla. Huikeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti