Istuskelin muutama kesä sitten kesämökin laiturilla auringon laskua seuraillen. Kiinnitin huomiota veden pinnan yläpuolella edes takaisin lenteleviin "hyttysiin". Ne lensivät ylös alas omaa muutaman kymmenen sentin reittiään ja aina hetkittäin joku kala kävi nappaamassa niitä iltaruuakseen.
Rupesin miettimään, mikä funktio näillä hyönteisillä on luonnon kiertokulussa. Selvästihän ne ovat kaloille mieleistä ruokaa, mutta onko niiden elämällä mitään muuta tarkoitusta? Nykyisin virallisena totuutena opetettava evoluutioteoria opettaa, että lajit ovat kehittyneet ja erikoistuneet nykyisiin muotoihinsa luonnon valinnan ja jatkuvan kilpailun perusteella. Eli mutaatioiden myötä vahvimmat ja parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet yksilöt ovat jatkaneet sukuaan ja pikkuhijaa esimerkiksi nämä hyönteiset ovat päätyneet nykyiseen muotoonsa.
Mutta voiko joku laji kehittyä evoluution myötä siten, että se elämän tarkoitus on olla toisen lajin ravintoa? Missä vaiheessa evoluutio on ohjannut tälle hyönteiselle parhaimmaksi mahdolliseksi kohtaloksi päätyä kalanruuaksi? Eikö olisi ollut lajille edullisempaa, että sen lentoreitti olisi kehittynyt olemaan hiukan ylempänä veden pinnasta, siten, että kalat eivät voisi niitä syödä?
Muutenkaan nämä lajien väliset symbioosit eivät mielestäni löydä vahvistusta evoluutioteoriasta. Luonnossa on erittäin paljon esimerkkejä lajeista, jotka vaativat pärjätäkseen yhteistyötä jonkin toisen lajin kanssa? Ovatko satunnaiset yksilöt saavuttaneet tiettyjä mutaatioita sekunnilleen samanaikaisesti, jotta ne ovat jossakin vaiheessa tulleet toisistaan riippuvaisiksi? Kuulostaa minusta aika mahdottomalta.
Maapallon iäksi on sanottu n. neljää miljardia vuotta ja elämän maapallolla on arvioitu alkaneen n. miljardi vuotta myöhemmin. Ensimmäiset elolliset oliot olivat tiedemiesten mukaan yksinkertaisia leviä ja bakteereita. Mistä tämä elämä sai alkunsa? Evoluutiouskovaiset puhuvat sattumasta ja sopivista olosuhteista. Samoin lajien kehtittyminen bakteereista aste asteelta uusiksi lajeiksi.
Joku matemaattisesti lahjakkaampi osaisi ehkä laskea, mitkä ovat ne todennäköisyydet, että yksinkertainen levä on mutaatioiden kautta pikkuhiljaa muuttunut aste asteelta kehittyneemmäksi eläimeksi, päätyen nykypäivän blogeja kirjoittelevaan ihmiseen. Kun vielä tiedetään, että ylivoimaisesti suurin osa mutaatioista päätyy yksilön kuolemaan, niin luulisi jokaisen fiksun ihmisen ymmärtävän tämän tapahtumaketjun matemaattisesti täysin mahdottomaksi.
Luonnossa liikkuessa silmät monesti aukeavat siihen, kuinka täydellisessä harmoniassa kaikki ympäröivä keskenään on. Jokaisella lajilla on oma tehtävänsä, olivat ne sitten saalistajia, ravintoa tai jotain ihan muuta.
Minusta asiassa ei pitäisi olla yhtään mitään epäselvää. Maailma ei ole syntynyt sattumien kautta, vaan joku suunnitelma ja tarkoitus tällä kaikella on. Aivan niinkuin ihmisen elämälläkin. Ei meidän aikamme täällä ole vain pelkkää kemiaa ja fysiikkaa, vaan paljon jotain syvempää. Joku suurempi voima on ohjannut lajien kehitystä ja kehittänyt ne nykyiseen muotoonsa.
Jumala on luonut maailman, tämä on totuus.
Insha'Allah, Jumala on suurin.
Jumala loi maailman suunnitelmallisesti, Amen :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
Tekstisi vilisee väärinkäsityksiä ja yksinkertaistuksia. Ajattelin vastata muutamaan:
VastaaPoistaEnsinnäkin, ei, mikään laji ei ole kehittynyt vain toisen lajin ruoaksi eikä mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen. Eläinlajeille ei ole mitään tarkoitusta tai tehtävää, vaan populaatioiden yksilöt yrittävät selviytyä mahdollisimman hyvin ympäristön asettamissa rajoissa. Yksilöt pärjäävät eritavoin ympäristössä, koska yksilöiden välillä on geneettisiä eroja. Jolloin parhaat ominaisuudet ajan myötä yleistyvät populaatiossa. Mainitsemasi hyttysetkin yrittävät maksimoida oman lisääntymispanoksensa. Evoluutiossa pelataan hyödyillä ja kustannuksilla. Se, että kala nappaa silloin tällöin yhden tuhansista hyttysistä on pieni riski. Riski on ehkä niin pieni, että kustannus ylempänä lentämisestä voi olla suurempi kuin siitä saavutettu hyöty. Voi olla myös, että ylempänä lentämisessä riski joutua linnun saaliiksi kasvaa liian suureksi. Nämä ovat vain omia arvauksia, mutta tarkoituksenani oli esittää kuinka evolutiio pelaa erilaisten vaihtoehtojen välillä.
Mainitsemasi kalan ja hyttysen suhde ei muuten ole symbioosi, jossa molemmat lajit hyötyvät toisistaan, vaan normaali saalis-peto -suhde. Varsinaisen symbioosinkin evoluutioteoria selittää aivan yhtä hyvin kuin minkä tahansa muunkin. Symbioosi ei tosiaan tarvitse sekunnilleen saman aikaisia mutaatioita, vaan sen voi ennemminkin ajatella lajien dialogina, jossa toinen laji kehittää ensin jonkin ominaisuuden, johon toinen laji vastaa kehittämällä tähän sopivan sopeuman. Ajatellaan vaikka jokaisen ihmisen vatsassa löytyvää hypoteettista suolistobakteeria. Bakteeri on alunperin kehittynyt johonkin muuhun ympäristöön, josta niitä joutuu jatkuvasti ihmisen suolistoon esim. ravinnon kautta. Lopulta jollakin yksilöllä sattuu olemaan mutaatio, että se pärjääkin suolistossa ja pystyy käyttämään ravintomassaa ravintonaan. Suolistobakteerille on edullista, että sen isäntä voi mahdollisimman hyvin, joten laji kehittyy pikkuhiljaa isännälle hyödylliseksi. Isännälle eivät yksittäiset bakteerit aiheuta alunperin haittaa edes sen vertaa, että niitä kannattaisi sen erityisemmin häätää, ja bakteerilajin kehityttyä hyödylliseksi sille annetaan ilman muuta asuinpaikka suolistossa. Symbioosin kehittyminen on siis itseään ruokkiva kierre, joka kehittyy pikkuhiljaa siihen pisteeseen, ettei kumpikaan laji pärjää ilman toista.
Ensimmäiset eliöt eivät olleet bakteereita tai leviä, vaan jotain paljon yksinkertaisempia organismeja, jotkka kykenivät replikoimaan itsensä. Evoluutioteoria ei sitä paitsi, edes ota kantaa elämän syntyyn, vaan se on muiden teorioiden selitettävä. EVoluutio alkaa vasta kun meillä on populaatio yksilöitä, joiden välillä on eroja. Elämä syntyä ja ensivaiheita tiede ei vielä selitä, eikä ehkä ikinä pystykään varmaksi selittämään. Alkeellisten eliöiden syntyminen tiedetään silti mahdolliseksi sopivissa olosuhteissa. Ei siis voida varmasti sanoa, etteikö olisi jumalaa, joka olisi laittanut elämän alulleen, mutta kaikki elämän käänteet tämän jälkeen evoluutioteoria selittää, ja kaikki todisteet viittaavat siihen.
VastaaPoistaSuurin osa mutaatiosta ei ole tappavia. Hyvin harva mutaatio on tappava, mistä kertoo mm. se että jokaisella ihmisellä on laskettu olevan muistaakseni keskimäärin viisi uutta mutaatiota perimässään. Suurin osa mutaatioista on neutraaleja tai lievästi haitallisia. Mutta joukossa on tokin tarpeeksi usein myös myönteisiä muutoksia. Jännää muuten, että evoluution neutraaliteoria selittää, miten evoluutiota tapahtuu MYÖS ilman luonnonvalintaa neutraalien mutaatioiden levitessä äärellisissä populaatioissa sattuman kautta.
Keerrot miten luonnossa kaikki on harmoniassa ja jokaisella eliöllä on oma paikkansa. Harmonia, on vain hetkellistä, sillä luonto on ainaisessa dynaamisessa muutoksessa. Toinen kohta taas on juuri se mihin evoluutio johtaa: jokainen eliölaji löytää oman paikkansa ympäristöstä johon se on sopeutunut. Niitä lajejahan emme voi luonnossa havaita, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa ja sopeutuneet siihen.
Olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että evoluution kautta olisi kehittynyt blogia kirjoittava Homo sapiens, jos juuri se olisi ollut alunperin tavoitteena. Näin ei kuitenkaan ole, sillä evoluutiolla ei ole mitään muuta päämäärää kuin sopeuttaa populaatiot mahdollisimman hyvin ympäristöön. Silloin evoluutio ei ole äärimmäisen epätodennäköistä, vaan ainoa vaihtoehto.
Kiitos Pekka pitkistä ja perusteellisista kommenteistasi.
VastaaPoistaNiinkuin totesin, evoluutio on erinomaisen mielenkiinteinen teoria ja perusteluitakin monin paikoin löytyy. Silti se on mielestäni puutteellinen. Esimerksiksi fossiileita löydettäessä on tarjolla aina vaan uusia ja uusia lajeja. Missä kaikki mutaatioiden välimuodot ovat? Niitä ei tutkijoilla ole esitellä, vain selkeästi toisistaan eroavia lajeja.
Ja edelleenkin uskon, että luonnon "omaohjautuminen" ei voi olla vain puhdasta sattumaa, vaan joku korkeampi voima ohjaa näitä kaikkia prosesseja.
Lohdullista meille molemmille (ja kaikille muillekin) on toki se, että voimme olla haluamaamme mieltä, sillä kukaan ei kuitenkaan pysty todistamaan toisen kantaa sataprosenttisen vääräksi. Totuus selviää meille viimeistään kuolemamme jälkeen.