Sukulaissuhteiden takia/ansiosta olen viettänyt aikaani Imatralla viimeisen viidentoista vuoden aikana suhteellisen paljon. Niinpä tämä minulle aikaisemmin täysin tuntematon maamme kaakkoiskolkka onkin tullut minulle erittäin tutuksi. Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta Imatran seudun kehittymistä taantuvasta teollisuuspaikkakunnasta elinvoimaiseksi pikkukaupungiksi.
Vajaan 30 000 asukkaan Imatra sijaitsee Etelä-Karjalassa. Naapurikaupunki Lappeenranta sijaitsee reilun kolmenkymmenen, rajantakainen Svetogorsk vain muutaman kilometrin päässä. Etelä-karjalainen elämäntyyli sekoittuu kiehtovalla tavalla kansainväliseen (pääasiassa venäläiseen) meininkiin, ja juuri tästä syntyy mielestäni kiehtova kombinaatio.
Venäjän läheisyyttä ei voi olla huomaamatta kaupungissa liikkuessaan. "Pitkäkilpisiä" autoja tulee vastaan lähes yhtä paljon kuin kotimaisia, ja venäjää kuulee puhuttavan siinä missä suomeakin. Imatra onkin aidosti yksi Suomen kansainvälisimpiä kaupunkeja. Pelkkien turistien lisäksi myös venäjänkielisten pysyvä ja kesäasutus on kovassa kasvussa. Suunta on siis jatkossakin entisestään monikulttuurisempi.
Juuri Venäjän läheisyys tuo Imatralle valtavaa tulevaisuuden potentiaalia. Kun aikaisemmin käytännössä koko elinkeinoelämä pyöri paperi- ja terästeollisuuden ympärillä, on suunta nykyisin toinen. Vaikka tehtaat työllistävät edelleenkin ison osan kaupunkilaisista, kasvaa matkailijoille suunnattu liiketoiminta jatkuvasti suurin harppauksin. Väitän, että iso osa uusista, perustettavista yrityksistä ja työpaikoista liittyy tavalla tai toisella vapaa-ajan tai turistipalveluihin. Lisäksi mm. kaupungin kaupallinen tarjonta on kokoonsa nähden suhteettoman laajaa, ja kaupungin keskustakin laitettiin käytännössä uusiksi muutamia vuosia sitten. Nämä positiiviset muutokset eivät rakennu pelkästään etelä-karjalaisen rahan varaan, vaan iso osa kassavirrasta tulee naapurimaan matkailijoilta.
Kun pakettiin lisätään vielä käytännössä jokaisen kotiovelta alkavat huikean hienot ulkoilumaastot, upean Saimaan läheisyys, Vuoksen varret, ylivoimaiset liikuntapalvelut niin kesä- kuin talvilajeille, kulttuuritarjonta, kesätapahtumat (etunenässä perinteinen Imatra Big Band Festival) ja helsinkiläisestä näkökulmasta ajateltuna lapsellisen halvat asumis- ja elinkustannukset, voi Imatran todeta olevan todella mainio kaupunki! Jos työkuvioni mahdollistaisivat, voisin erittäin hyvin kuvitella asuvani tässä Etelä-Karjalan helmessä.
Vuosien varrella olen myös tutustunut paljon paikallisin ihmisiin. Imatralaiset ovat karjalaiseen tyyliin avoimia ja puheliaita, reiluja ja leppoisia. Kaupunki on tarpeeksi pieni, että kukaan ei vedä mitään ylimääräistä roolia, ja tarpeeksi iso, ettei junttimaista nurkkakuntaisuutta esiinny. Minut on otettu kaikkien tuntemieni toimesta aina hienosti vastaan, ja imatralaisten kaverien kanssa iltaa istuessa tunnen olevani yksi heistä.
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia liittyy rasismiin. "Ryssäviha" elää toki vahvassa muuallakin päin Suomea, mutta Imatralla se on liiallisen korostunutta. Paikallisia tuntuu ärsyttävän suunnattomasti venäläisten iso määrä ja heidän näkymisensä katukuvassa. Jostain syystä ihmiset eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää sitä, että heidän kotikaupunkinsa kehitys ja tulevaisuus elää hyvin vahvasti venäläisten varassa. Paperiteollisuus tulee hiipumaan, venäläisten kiinnostus alueeseen ei. Siksi onkin surullista ja jopa huolestuttavaa, että asenteet elävät edelleenkin niin vahvassa.
Kaupungilla ja seudulla on edessään kiehtova tulevaisuus, ja superkansainvälisellä ilmapiirillä on mahdollisuus muodostaa Imatrasta kaupunki, joka eroaa mielenkiintoisella tavalla muista suomalaiskaupungeista. Mikäli mahdollisuuksia ei täysin ymmärretä, ja asenteet naapureita kohtaan säilyvät kireinä, on vaarana taantuminen Lieksojen, Kemien yms. murheellisen laskusuhdanteisten paikkakuntien joukkoon.
Imatralla on mahdollisuudet olla 2000-luvun Viipuri, toivottavasti paikalliset ymmärtävät kaupunkinsa hienouden ja potentiaalin. Itse tulen matkailemaan täällä jatkossakin, ja itseasiassa tätä kirjoittaessakin olen paikkakunnalla. Taidanpa siis siirtyä iltalenkkeilemään kohti Saimaan rantaa...
lauantai 11. toukokuuta 2013
Kiitos 1990 - 1999 vol9.
Snoop Dogg, Snoop Doggy Dogg ja tätä nykyä Snoop Lion. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja rakkaalla lapsella on monta huikean legendaarista biisiä, jotka ovat tuttuja anthemeita kaikille (ysäri)rap-diggareille.
Snoop, eli Calvin Cordozar Brodaus jr on yksi hiphopin tunnetuimpia ja menestyneimpiä artisteja. Vuonna 1992 alkaneen uransa aikana mies on myynyt yli 30 miljoonaa albumia. Uralle mahtuu 12 kokopitkää levyä, muutama yhteislevy ja satoja vierailuja muiden artistien kanssa, elokuva- ja televisiorooleja ja jopa mukana olo muutamassa tietokonepelissä. Iso stara siis kyseessä.
XXL:n listan sijalla 242 majailee kappale Ain't No Fun (If the homies can't have none) miehen debyyttialbumilta, Doggystyleltä. Uskallan väittää, että tämä on suurimman osan mielestä edelleenkin miehen paras tekele, ja kokonaisena levynä ehkä suurin 90-luvun klassikko. Tämän levyn sanotaan tuoneen ns. G-funk-tyylin suuren (rap)yleisön tietoisuuteen.
Levy julkaistiin marraskuussa 1993 ja se myi ensimmäisenä julkaisuviikkonaan yli 800000 kopiota. Tämä takasi nousun myös Billboard-listan kärkipaikalle.
Ikävää, että tästä klassikkokipaleesta en löytänyt videota mistään päin nettimaailmaa. Ehkä sellaista ei koskaan edes tehty, mutta hieno biisi toimii toki ilmankin.
Snoop, eli Calvin Cordozar Brodaus jr on yksi hiphopin tunnetuimpia ja menestyneimpiä artisteja. Vuonna 1992 alkaneen uransa aikana mies on myynyt yli 30 miljoonaa albumia. Uralle mahtuu 12 kokopitkää levyä, muutama yhteislevy ja satoja vierailuja muiden artistien kanssa, elokuva- ja televisiorooleja ja jopa mukana olo muutamassa tietokonepelissä. Iso stara siis kyseessä.
XXL:n listan sijalla 242 majailee kappale Ain't No Fun (If the homies can't have none) miehen debyyttialbumilta, Doggystyleltä. Uskallan väittää, että tämä on suurimman osan mielestä edelleenkin miehen paras tekele, ja kokonaisena levynä ehkä suurin 90-luvun klassikko. Tämän levyn sanotaan tuoneen ns. G-funk-tyylin suuren (rap)yleisön tietoisuuteen.
Levy julkaistiin marraskuussa 1993 ja se myi ensimmäisenä julkaisuviikkonaan yli 800000 kopiota. Tämä takasi nousun myös Billboard-listan kärkipaikalle.
Ikävää, että tästä klassikkokipaleesta en löytänyt videota mistään päin nettimaailmaa. Ehkä sellaista ei koskaan edes tehty, mutta hieno biisi toimii toki ilmankin.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Tyylikästä rentoilua Haikossa
Kevät on ottamassa voiton talvesta, ja vihreyden sekä valon lisääntyminen piristää kummasti mieltä. Kun kesälomiin on kuitenkin vielä pitkälti matkaa, päätin virkistää omaa (ja vaimoni!) fiilistä viettämällä pienen rentoutusminiloman perinteisessä Haikon kartanossa.
Haikon kartano sijaitsee Porvoossa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tyylikäs kartanomiljöö kätkee sisälleen paljon historiaa, ja siellä ovat viettäneet aikaansa niin Euroopan kuninkaalliset kuin kotimaiset merkkihenkilötkin. Mm. taiteilija Albert Edelfelt vietti kartanossa kesiään, onpa muutama hänen alkuperäinen teoksensakin Haikossa nähtävillä.
Päärakennuksessa on valmistumassa mittava remontti, jossa on tarkoitus palauttaa kartano alkuperäiseen, keisarillisen loistokkaaseen tunnelmaan. Remontin myötä myös kylpylä-hotellin palvelukonseptia on tarkoitus uudistaa, ja asiakkaille halutaan jatkossa tarjota elämyksiä mahdollisimman korkeatasoisella palvelulla. Tarjolla on myös Suomessa harvinainen butler-palvelu. Uudistusten takia Haikko on juuri nyt mielenkiintoinen ja ajankohtainen kohde!
Tarjolla on monia erilaisia majoitusvariaatioita. Meidän valintamme oli yhden vuorokauden mittainen kartanoloma. Pakettiin kuului mm spa-osastojen vapaa käyttö, kolmen ruokalajin illallinen, kabinettiaamiainen ja majoitus tyylikkään tunnelmallisessa huoneessa.
Saavuimme Haikkoon jo alkuiltapäivästä. Kirjauduimme sisään, veimme matkatavarat huoneeseemme, ja suuntasimme kylpylään. Ensin kevyt treeni kuntosalilla, jonka jälkeen saunan kautta köllöttelemään poreisiin. Kummasti arkiset asiat unohtuvat, kun chillailee lämpimässä altaassa keväistä Porvoonjoen suistoa sekä kartanopuutarhaa katsellen.
Muutaman tunnin rentoutumisen ja höyrysaunassa istumisen jälkeen oli ohjelmassa ruokailu. Illallinen tarjoiltiin kartanon juhlasalissa, joka on puitteiltaan tyylikkään juhlava. Kiva pianojazz täydensi hyvää fiilistä, ja sopivan väljästi sijoitellut pöydät antoivat kullekin seurueelle omaa privaattia rauhaa.
Kolmen ruokalajin illallisen jokainen osa oli onnistunut: lohikeittoa alkupalaksi, Haikon härkää pääruuaksi, ja syntisen hyvää suklaakakku-mustaherukkaaorbettia jäkiruuaksi. En tiedä kenen vastuulla keittiö on, mutta todella kovan luokan suoritus.
Plussaa annan myös siitä, että etukäteen ilmoittamamme erikoisruokavaliot (sianlihaton) oli osattu ottaa huomioon. Palvelu oli ensiluokkaista, suomalaiseen perustasoon tottuneelle jopa hämmentävän kohteliasta.
Dinnerin jälkeen uni maistui makeasti. Huone oli juuri valmistunut ja todennäköisesti olimme sen ensimmäiset yövieraat. Remontin tavoitteena ollut keisarillinen tunnelma oli saatu luotua, fiilistä nosti vielä erikseen joelle päin avautuva tyylikäs näkymä.
Kartanolomapakettiin kuuluvaa aamiaista tarjoiltiin juhlasalin yhteydessä olevassa kabinetissa. Alkuun kuului lasillinen kuohuviiniä (tarjolla myös alkoholiton), jonka jälkeen tarjoilija jo kantoikin pöytään aamiaistarjontaa. Tiedonkulku oli jossain välissä katkennut, eikä tarjoilijalla ollut kuullut ilmoittamistamme erityisruokavalioista. Niinpä annokset palasivat keittiöön, ja jouduimme odottelemaan annoksiamme jonkin aikaa. Annokset osoittautuivat pettymykseksi, sillä ainakaan meille tarjoillut juurekset yms. eivät mielestäni olleet verrattavissa alkuperäisen aamiaisen ilmakuivattuun kinkkuun ja ankanmaksapateeseen.
Kävimme noutamassa täydennystä salin puolelta, jonka aamiainen osoittautuikin erinomaiseksi. Meille jäi vain hiukan epätietoinen olo siitä, että kuuluiko salin buffet meille vai ei. Tarjoilija ei tästä maininnut mitään, toisaalta ei kyllä tullut kieltämäänkään. Hyvä aamupala, mutta käytännöt siis ontuivat.
Aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa hyödyntää kylpyläpalveluita. Kunnon saunomiset, eukalyptuksentuoksuiset höyrysaunat ja altaassa polskiminen viimeistelivät erinomaisen rentoutuneen lomatunnelman. Rentouttavaa pakoa arjesta tultiin hakemaan, sitä myöskin saatiin.
Huonetta luovuttaessa oli pientä häslinkiä. Hinnaksi tuli 20€ enemmän, kuin mitä varausvaiheessa oli sovittu. Jonkin aikaa meni meilejä kaivellessa, ja receptionin henkilökunnalle hintaeroa selvittäessä. Homma saatiin sovittua ja 20€ palautui minulle. Hiukan kaivelemaan jäi henkilökunnan kommentit "henkilö x on varmaan varausvaiheessa laittanut väärän koodin" tms. Asiakkaana minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta syyt väärän hinnoittelun takana, vaan selitysten sijaan kuulisin mieluummin pahoitteluja tapahtuneesta. Pahoitteluja ei kuitenkaan saatu, korkeintaan tasolla "hyvä että huomasit". Pieni summa rahaa, enemmänkin periaatekysymys.
Erittäin onnistunut miniloma, joka täytti kaikki tavoitteet/toiveet. Pienet puutteet ja hämminki tiedonkulun yms. säätämisen kanssa kertoo siitä, että uusi palvelukonsepti ei aivan vielä ole valmis. Mainostettu butler-palvelu sen sijaan toimi kivasti, kun hammasharja järjestyi keskellä yötä kymmenessä minuutissa.
Haikon kartano sijaitsee Porvoossa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tyylikäs kartanomiljöö kätkee sisälleen paljon historiaa, ja siellä ovat viettäneet aikaansa niin Euroopan kuninkaalliset kuin kotimaiset merkkihenkilötkin. Mm. taiteilija Albert Edelfelt vietti kartanossa kesiään, onpa muutama hänen alkuperäinen teoksensakin Haikossa nähtävillä.
Päärakennuksessa on valmistumassa mittava remontti, jossa on tarkoitus palauttaa kartano alkuperäiseen, keisarillisen loistokkaaseen tunnelmaan. Remontin myötä myös kylpylä-hotellin palvelukonseptia on tarkoitus uudistaa, ja asiakkaille halutaan jatkossa tarjota elämyksiä mahdollisimman korkeatasoisella palvelulla. Tarjolla on myös Suomessa harvinainen butler-palvelu. Uudistusten takia Haikko on juuri nyt mielenkiintoinen ja ajankohtainen kohde!
Tarjolla on monia erilaisia majoitusvariaatioita. Meidän valintamme oli yhden vuorokauden mittainen kartanoloma. Pakettiin kuului mm spa-osastojen vapaa käyttö, kolmen ruokalajin illallinen, kabinettiaamiainen ja majoitus tyylikkään tunnelmallisessa huoneessa.
Saavuimme Haikkoon jo alkuiltapäivästä. Kirjauduimme sisään, veimme matkatavarat huoneeseemme, ja suuntasimme kylpylään. Ensin kevyt treeni kuntosalilla, jonka jälkeen saunan kautta köllöttelemään poreisiin. Kummasti arkiset asiat unohtuvat, kun chillailee lämpimässä altaassa keväistä Porvoonjoen suistoa sekä kartanopuutarhaa katsellen.
Muutaman tunnin rentoutumisen ja höyrysaunassa istumisen jälkeen oli ohjelmassa ruokailu. Illallinen tarjoiltiin kartanon juhlasalissa, joka on puitteiltaan tyylikkään juhlava. Kiva pianojazz täydensi hyvää fiilistä, ja sopivan väljästi sijoitellut pöydät antoivat kullekin seurueelle omaa privaattia rauhaa.
Kolmen ruokalajin illallisen jokainen osa oli onnistunut: lohikeittoa alkupalaksi, Haikon härkää pääruuaksi, ja syntisen hyvää suklaakakku-mustaherukkaaorbettia jäkiruuaksi. En tiedä kenen vastuulla keittiö on, mutta todella kovan luokan suoritus.
Plussaa annan myös siitä, että etukäteen ilmoittamamme erikoisruokavaliot (sianlihaton) oli osattu ottaa huomioon. Palvelu oli ensiluokkaista, suomalaiseen perustasoon tottuneelle jopa hämmentävän kohteliasta.
Dinnerin jälkeen uni maistui makeasti. Huone oli juuri valmistunut ja todennäköisesti olimme sen ensimmäiset yövieraat. Remontin tavoitteena ollut keisarillinen tunnelma oli saatu luotua, fiilistä nosti vielä erikseen joelle päin avautuva tyylikäs näkymä.
Kartanolomapakettiin kuuluvaa aamiaista tarjoiltiin juhlasalin yhteydessä olevassa kabinetissa. Alkuun kuului lasillinen kuohuviiniä (tarjolla myös alkoholiton), jonka jälkeen tarjoilija jo kantoikin pöytään aamiaistarjontaa. Tiedonkulku oli jossain välissä katkennut, eikä tarjoilijalla ollut kuullut ilmoittamistamme erityisruokavalioista. Niinpä annokset palasivat keittiöön, ja jouduimme odottelemaan annoksiamme jonkin aikaa. Annokset osoittautuivat pettymykseksi, sillä ainakaan meille tarjoillut juurekset yms. eivät mielestäni olleet verrattavissa alkuperäisen aamiaisen ilmakuivattuun kinkkuun ja ankanmaksapateeseen.
Kävimme noutamassa täydennystä salin puolelta, jonka aamiainen osoittautuikin erinomaiseksi. Meille jäi vain hiukan epätietoinen olo siitä, että kuuluiko salin buffet meille vai ei. Tarjoilija ei tästä maininnut mitään, toisaalta ei kyllä tullut kieltämäänkään. Hyvä aamupala, mutta käytännöt siis ontuivat.
Aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa hyödyntää kylpyläpalveluita. Kunnon saunomiset, eukalyptuksentuoksuiset höyrysaunat ja altaassa polskiminen viimeistelivät erinomaisen rentoutuneen lomatunnelman. Rentouttavaa pakoa arjesta tultiin hakemaan, sitä myöskin saatiin.
Huonetta luovuttaessa oli pientä häslinkiä. Hinnaksi tuli 20€ enemmän, kuin mitä varausvaiheessa oli sovittu. Jonkin aikaa meni meilejä kaivellessa, ja receptionin henkilökunnalle hintaeroa selvittäessä. Homma saatiin sovittua ja 20€ palautui minulle. Hiukan kaivelemaan jäi henkilökunnan kommentit "henkilö x on varmaan varausvaiheessa laittanut väärän koodin" tms. Asiakkaana minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta syyt väärän hinnoittelun takana, vaan selitysten sijaan kuulisin mieluummin pahoitteluja tapahtuneesta. Pahoitteluja ei kuitenkaan saatu, korkeintaan tasolla "hyvä että huomasit". Pieni summa rahaa, enemmänkin periaatekysymys.
Erittäin onnistunut miniloma, joka täytti kaikki tavoitteet/toiveet. Pienet puutteet ja hämminki tiedonkulun yms. säätämisen kanssa kertoo siitä, että uusi palvelukonsepti ei aivan vielä ole valmis. Mainostettu butler-palvelu sen sijaan toimi kivasti, kun hammasharja järjestyi keskellä yötä kymmenessä minuutissa.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa
Jokavuotinen ilmiö: kun kevät koittaa, rupean haaveilemaan jonkinlaisesta "puutarha"projektista. Monesti haaveilu jatkuu kuitenkin niin pitkälle, että ollaan jo heinäkuun lopulla, eikä mitään kannata enää ryhtyä kasvattamaan. Tänä vuonna olin kuitenkin kerrankin ajoissa liikkeellä, joten jonkinlaista puutarhurin hommaa on nyt luvassa. Lisäksi tulevana kasvukautena minulla on vihdoin käytössäni myös lasitettu parveke, joka antaa uusia mahdollisuuksia citypuutarhurointiin.
Olin pitkin talvea säästellyt kaikenlaisia siemeniä syömistäni hedelmistä ja vihanneksista. Niinpä chilin, viinirypäleen, päärynän, omenan, greipin, appelsiinin, mandariinin, suippopaprikan ja avokadon siemet päätyivät maaliskuun alussa ikkunalaudalle kylvömultaan. Näiden lisäksi kävin vielä hankkimassa puutarhaliikkeestä amppelitomaatin siemeniä. Kastelin purkit multineen läpikotaisin vedellä, peitin kelmulla ja jäin odottelemaan.
Kahden ja puolen viikon päästä huomasin ensimmäisiä elonmerkkejä. Tomaatin siemenet olivat lähteneet itämään! Otin kelmut pois, jotta taimet saivat jatkaa kasvuaan vapaammin. 10:stä siemenestä iti jostain syystä vain viisi, yllättävän huono itämisprosentti mielestäni.
Reilun kolmen viikon päästä tapahtui lisää. Chilien ja suippopaprikoiden seasta rupesi näkymään vihreää, päivälleen samaan aikaan. Suippoparikoista iti huomattavasti useampi kuin chileistä. Lieneekö kyseinen chililajike nirso mullan kanssa?
Sitrushedelmät, avokadot ja viinirypäleet eivät koskaan itäneet. Kenties nämä olisivat vaatineet ravinteikkaampaa multaa lähteäkseen kasvuun. Vai olinko liian kärsimätön? Onneksi uusi siemenerä rupeaa taas kertymään kuivauskaappiin, joten koitan varmasti näiden kanssa uudestaan lähiaikoina.
Sen sijaan päärynä tai omena lähti yllättäen itämään. Olin laittanut näiden siemeniä "sekalaiset" purkkiin ja vähän unohtanutkin niiden olemassaolon. Kuukauden päästä sieltä kuitenkin lähti kaksi taimea kasvuun, ja nyt odottelenkin mielenkiinnolla mitä ne oikein ovat. Kunhan ensimmäiset isommat lehdet ilmestyvät, voisi lajia koittaa jäljittää niiden perusteella.
Eilen kasvatuksissani siirryttiin vaiheeseen 2. Itäneitä taimia rupesi olemaan purkkia kohden sen verran, että oli aika antaa niille lisää elintilaa. Niinpä koulin n. 5cm mittaan itäneet kasvit omiin ruukkuihinsa ja vaihdoin samalla kylvömullan ravinteikkaampaan yrttimultaan. Valikoin rajalliseen määrään ruukkuja parhaiten kasvaneet, ankeimmat ja kitukasvuisimmat joutuivat tässä vaiheessa biojätteeseen.
Nyt sitten jäädään odottelemaan, miten lisää tilaa ja ravinteikkuutta saavat taimet lähtevät kasvamaan. Muutaman viikon ne saavat vielä oleilla ikkunalaudalla, kunnes ne päätyvät parvekkeelle. Yöpakkasia saattaa vielä satunnaisesti olla, päivällähän lämpötila lasitetulla parvekkeella nousee jo nyt yli 20 asteen.
Palaan aiheeseen lähiaikoina, toivottavasti hyvien uutisten kera!
Olin pitkin talvea säästellyt kaikenlaisia siemeniä syömistäni hedelmistä ja vihanneksista. Niinpä chilin, viinirypäleen, päärynän, omenan, greipin, appelsiinin, mandariinin, suippopaprikan ja avokadon siemet päätyivät maaliskuun alussa ikkunalaudalle kylvömultaan. Näiden lisäksi kävin vielä hankkimassa puutarhaliikkeestä amppelitomaatin siemeniä. Kastelin purkit multineen läpikotaisin vedellä, peitin kelmulla ja jäin odottelemaan.
Kahden ja puolen viikon päästä huomasin ensimmäisiä elonmerkkejä. Tomaatin siemenet olivat lähteneet itämään! Otin kelmut pois, jotta taimet saivat jatkaa kasvuaan vapaammin. 10:stä siemenestä iti jostain syystä vain viisi, yllättävän huono itämisprosentti mielestäni.
Reilun kolmen viikon päästä tapahtui lisää. Chilien ja suippopaprikoiden seasta rupesi näkymään vihreää, päivälleen samaan aikaan. Suippoparikoista iti huomattavasti useampi kuin chileistä. Lieneekö kyseinen chililajike nirso mullan kanssa?
Sitrushedelmät, avokadot ja viinirypäleet eivät koskaan itäneet. Kenties nämä olisivat vaatineet ravinteikkaampaa multaa lähteäkseen kasvuun. Vai olinko liian kärsimätön? Onneksi uusi siemenerä rupeaa taas kertymään kuivauskaappiin, joten koitan varmasti näiden kanssa uudestaan lähiaikoina.
Sen sijaan päärynä tai omena lähti yllättäen itämään. Olin laittanut näiden siemeniä "sekalaiset" purkkiin ja vähän unohtanutkin niiden olemassaolon. Kuukauden päästä sieltä kuitenkin lähti kaksi taimea kasvuun, ja nyt odottelenkin mielenkiinnolla mitä ne oikein ovat. Kunhan ensimmäiset isommat lehdet ilmestyvät, voisi lajia koittaa jäljittää niiden perusteella.
Eilen kasvatuksissani siirryttiin vaiheeseen 2. Itäneitä taimia rupesi olemaan purkkia kohden sen verran, että oli aika antaa niille lisää elintilaa. Niinpä koulin n. 5cm mittaan itäneet kasvit omiin ruukkuihinsa ja vaihdoin samalla kylvömullan ravinteikkaampaan yrttimultaan. Valikoin rajalliseen määrään ruukkuja parhaiten kasvaneet, ankeimmat ja kitukasvuisimmat joutuivat tässä vaiheessa biojätteeseen.
Nyt sitten jäädään odottelemaan, miten lisää tilaa ja ravinteikkuutta saavat taimet lähtevät kasvamaan. Muutaman viikon ne saavat vielä oleilla ikkunalaudalla, kunnes ne päätyvät parvekkeelle. Yöpakkasia saattaa vielä satunnaisesti olla, päivällähän lämpötila lasitetulla parvekkeella nousee jo nyt yli 20 asteen.
Palaan aiheeseen lähiaikoina, toivottavasti hyvien uutisten kera!
torstai 11. huhtikuuta 2013
Alkoholittomat oluet testissä
Kesää kohti mennään ja erilaisten juhlien ja kekkereiden luvattu
sesonki on edessä. Olut kuuluu oleellisena osana monen juhlimiseen sekä
vapaa-aikaan, ja on myös erinomainen ruokajuoma usean ruokalajin
seurana.
Onneksi myös alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla. Isoimmista ruokakaupoista löytyvä valikoima on yllättävänkin laaja, esim Prismoissa ja K-citymarketeissa saattaa olla tarjolla jopa 15 erilaista nimikettä. Valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin, etenkin K-ketjun kaupoissa, joissa kauppiaalla on suurempi valta suunnitella valikoima mieleisekseen.
Valitsin testiin 10 olutta. K- ja S-ryhmän kauppojen lisäksi mukana on Lidlin Finkbräu. Jätin hyllyyn kaikki tummat yms. oluet, sillä tarkoitus oli testata nimenomaan kesän juhla- ja lipittelysesonkin sopivia tuotteita.
Oluet on tässä lajiteltu paremmuusjärjestykseen. Perässä pullon/tölkin koko, hinta ja ostopaikka.
1. Warsteiner Premium Fresh, Saksa (0,33, 1,79€, K-citymarket)
Testin voittajaa on kevyt ja raikas. Sopii täydellisesti vaikka kesäiseen puistoon lipiteltäväksi.
2. Beck's, Saksa. (0,33, 1,45€, K-supermarket)
Tasaisen kärkitaiston hiukan aromikkaampi vaihtoehto. Sopivasti kevyttä humalan makua, toiminee erinomaisesti myös ruokajuomana.
3. Krombacher Pils, Saksa (0,33, 1,59€, K-citymarket)
Kärkikolmikon eniten "saksalaishenkinen". Makua ja aromia riittää, parhaimmillaan kesäisen ruuan kaverina.
4. Erdinger, Saksa (0,33, 1,70€, K-supermarket)
Mukavan vehnäinen maku, ei kuitenkaan liian venhäolutmainen. Ei välttämättä lipittelyjuomaksi, mutta vaikka hääillalliselle alkoholittomaksi olutvaihtoehdoksi.
5. Bavaria, Hollanti (0,5, 1,24€, K-citymarket)
Maistuu koko testikymmeniköstä eniten "tavalliselta Karjalalta". Rehellisen konstailematon peruslager. Edullinen hinta isolla tölkillä, menee vaikkapa mökkisaunan lauteilla istuessa.
6. Nikolai, Suomi/Sveitsi (0,33, 1,15€, K-citymarket)
Positiivinen yllätys. Nikolai kuuluu varmasti jokaisen kaupan valikoimaan. Kevyen makuinen, ripaus katkeruutta.
7. Finkbrau, Saksa (0,33, 0,49€, Lidl)
Hintalaatusuhteella mitattuna kisan voittaja. Pientä katkeruutta ja sopivasti makuakin. Jotain kuitenkin puuttuu? Tämä voisi kenties toimia aasialaisen ruuan seurassa.
8. Buckler, Hollanti (0,33, 1,49€, K-citymarket)
Helppo ja mauton olut. On kuin vettä joisi. Tämä saattaa mennä sellaisellekin, joka ei erityisemmin oluen mausta pidä. Kuumana kesäpäivänä jääkylmänä nautittuna ok janonsammuttaja.
9. Lasso, Belgia (0,33, 0,80€, K-citymarket)
Edullinen, mämmimäisen imelä olut. Jos pitäisin porkkanalaatikosta, tämä voisi toimia sen kumppanina. Hiukan teennäisen makuinen.
10. Rainbow, Suomi/Belgia (0,33, 0,49€, Prisma)
Metallinen, vetinen maku. Hiukan imelyyttä. Tämänkaltaisten tuotteiden takia monilla on alkoholittomista oluista niin huono kuva. Ei jatkoon.
Paljon erittäin hyviä tuotteita on siis tarjolla. Top 5:n tuotteita ostan varmasti jatkossakin, sillä entistä suosikkiani Clausthaleria ei tällä hetkellä enää tuoda maahan. Kärkinelikko saa plussaa myös tyylikkäistä longneck-pulloista, jotka miellyttävät esteetikkojen silmää. Kaikki muut ovat tölkkituotteita, eivätkä erityisemmin mitään silmäniloja.
Tämän listan kärkipään tuotteita maistelemalla mielikuva alkoholittomista oluista muuttuu varmasti parempaan suuntaan, ja sehän on pelkästään hyvä asia.
Onneksi myös alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla. Isoimmista ruokakaupoista löytyvä valikoima on yllättävänkin laaja, esim Prismoissa ja K-citymarketeissa saattaa olla tarjolla jopa 15 erilaista nimikettä. Valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin, etenkin K-ketjun kaupoissa, joissa kauppiaalla on suurempi valta suunnitella valikoima mieleisekseen.
Valitsin testiin 10 olutta. K- ja S-ryhmän kauppojen lisäksi mukana on Lidlin Finkbräu. Jätin hyllyyn kaikki tummat yms. oluet, sillä tarkoitus oli testata nimenomaan kesän juhla- ja lipittelysesonkin sopivia tuotteita.
Oluet on tässä lajiteltu paremmuusjärjestykseen. Perässä pullon/tölkin koko, hinta ja ostopaikka.
1. Warsteiner Premium Fresh, Saksa (0,33, 1,79€, K-citymarket)
Testin voittajaa on kevyt ja raikas. Sopii täydellisesti vaikka kesäiseen puistoon lipiteltäväksi.
2. Beck's, Saksa. (0,33, 1,45€, K-supermarket)
Tasaisen kärkitaiston hiukan aromikkaampi vaihtoehto. Sopivasti kevyttä humalan makua, toiminee erinomaisesti myös ruokajuomana.
3. Krombacher Pils, Saksa (0,33, 1,59€, K-citymarket)
Kärkikolmikon eniten "saksalaishenkinen". Makua ja aromia riittää, parhaimmillaan kesäisen ruuan kaverina.
4. Erdinger, Saksa (0,33, 1,70€, K-supermarket)
Mukavan vehnäinen maku, ei kuitenkaan liian venhäolutmainen. Ei välttämättä lipittelyjuomaksi, mutta vaikka hääillalliselle alkoholittomaksi olutvaihtoehdoksi.
5. Bavaria, Hollanti (0,5, 1,24€, K-citymarket)
Maistuu koko testikymmeniköstä eniten "tavalliselta Karjalalta". Rehellisen konstailematon peruslager. Edullinen hinta isolla tölkillä, menee vaikkapa mökkisaunan lauteilla istuessa.
6. Nikolai, Suomi/Sveitsi (0,33, 1,15€, K-citymarket)
Positiivinen yllätys. Nikolai kuuluu varmasti jokaisen kaupan valikoimaan. Kevyen makuinen, ripaus katkeruutta.
7. Finkbrau, Saksa (0,33, 0,49€, Lidl)
Hintalaatusuhteella mitattuna kisan voittaja. Pientä katkeruutta ja sopivasti makuakin. Jotain kuitenkin puuttuu? Tämä voisi kenties toimia aasialaisen ruuan seurassa.
8. Buckler, Hollanti (0,33, 1,49€, K-citymarket)
Helppo ja mauton olut. On kuin vettä joisi. Tämä saattaa mennä sellaisellekin, joka ei erityisemmin oluen mausta pidä. Kuumana kesäpäivänä jääkylmänä nautittuna ok janonsammuttaja.
9. Lasso, Belgia (0,33, 0,80€, K-citymarket)
Edullinen, mämmimäisen imelä olut. Jos pitäisin porkkanalaatikosta, tämä voisi toimia sen kumppanina. Hiukan teennäisen makuinen.
10. Rainbow, Suomi/Belgia (0,33, 0,49€, Prisma)
Metallinen, vetinen maku. Hiukan imelyyttä. Tämänkaltaisten tuotteiden takia monilla on alkoholittomista oluista niin huono kuva. Ei jatkoon.
Paljon erittäin hyviä tuotteita on siis tarjolla. Top 5:n tuotteita ostan varmasti jatkossakin, sillä entistä suosikkiani Clausthaleria ei tällä hetkellä enää tuoda maahan. Kärkinelikko saa plussaa myös tyylikkäistä longneck-pulloista, jotka miellyttävät esteetikkojen silmää. Kaikki muut ovat tölkkituotteita, eivätkä erityisemmin mitään silmäniloja.
Tämän listan kärkipään tuotteita maistelemalla mielikuva alkoholittomista oluista muuttuu varmasti parempaan suuntaan, ja sehän on pelkästään hyvä asia.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Kiitos 1990 - 1999 vol8.
Huhhuh. Hattu pois päästä. Nyt on XXL:n Top 250 hiphop songs of the 90's-listalla vuorossa kova biisi: Lords of the Undergroundin Chief Rocka.
Tämä on juuri sitä 90-luvun boombap-räppiä, johon itse rap-musiikissa ja hiphop-kulttuurissa aikoinaan ihastuin. Ihastus on muuttunut kypsäksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi, mutta kun näitä vanhoja biisejä silloin tällöin kuulee, niin mieleen palaavat ne vanhat hyvät vibat, joita tämänkaltaiset biisit aiheuttivat.
Itse video on lisäksi täynnä rehtejä räppikliseitä ysäriltä, joten onhan tämä nautinnollista.
http://vimeo.com/40315878
Video löytyy tällä kertaa Vimeon kautta.
Lords of the Underground on kolmihenkinen kokoonpano Newarkista, New Jerseystä. Trion esikoisalbumi Here come the Lords julkaistiin syyskuussa 93, ja se nousi Billboardin listalla sijalle 66. Esikoisalbumilta löytyy myös Chief Rocka, joka oli yksi albumilta julkaistusta viidestä sinkusta.
Toisen albumin, Keepers of the Funkin (1994)jälkeen kolmikon tiet hajaantuivat muutamaksi vuodeksi, kunnes he palasivat yhteen vuonna 1999 julkaistulla Resurrection-levyllä. Tämän jälkeen bändi vietti jälleen hiljaiseloa, aina vuoden 2007 julkaistu albumin House of Lordsiin saakka. Kaksi jälkimmäistä julkaisua eivät saavuttaneet suurempaa menestystä, ja L.O.T.U.G muistetaankin ennnekaikkea yhtenä hip hopin kultaisen aikakauden suurista nimistä. Siksi se on myös itsestään selvä valinta tällä listalla.
Tämä on juuri sitä 90-luvun boombap-räppiä, johon itse rap-musiikissa ja hiphop-kulttuurissa aikoinaan ihastuin. Ihastus on muuttunut kypsäksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi, mutta kun näitä vanhoja biisejä silloin tällöin kuulee, niin mieleen palaavat ne vanhat hyvät vibat, joita tämänkaltaiset biisit aiheuttivat.
Itse video on lisäksi täynnä rehtejä räppikliseitä ysäriltä, joten onhan tämä nautinnollista.
http://vimeo.com/40315878
Video löytyy tällä kertaa Vimeon kautta.
Lords of the Underground on kolmihenkinen kokoonpano Newarkista, New Jerseystä. Trion esikoisalbumi Here come the Lords julkaistiin syyskuussa 93, ja se nousi Billboardin listalla sijalle 66. Esikoisalbumilta löytyy myös Chief Rocka, joka oli yksi albumilta julkaistusta viidestä sinkusta.
Toisen albumin, Keepers of the Funkin (1994)jälkeen kolmikon tiet hajaantuivat muutamaksi vuodeksi, kunnes he palasivat yhteen vuonna 1999 julkaistulla Resurrection-levyllä. Tämän jälkeen bändi vietti jälleen hiljaiseloa, aina vuoden 2007 julkaistu albumin House of Lordsiin saakka. Kaksi jälkimmäistä julkaisua eivät saavuttaneet suurempaa menestystä, ja L.O.T.U.G muistetaankin ennnekaikkea yhtenä hip hopin kultaisen aikakauden suurista nimistä. Siksi se on myös itsestään selvä valinta tällä listalla.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Koskemattomat - naurua ja kyyneleitä
Olin kuullut ranskalaisesta Koskemattomat (Intouchables)-leffasta niin paljon hehkutusta, että pakkohan se oli katsastaa. Ylistykset ja kehut eivät osoittautuneet turhiksi, sillä elokuva oli huikean hieno! Uskallankin nostaa sen omalle epämääräisen kuvitteelliselle all time top20 parhaat leffat listalleni.
Koskemattomat sai ensi-iltansa vuonna 2011 (Suomessa 2012). Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Oliver Nakache ja Èric Toledano ovat onnistuneet luomaan mestariteoksen, jonka myös suuri yleisö on löytänyt. Elokuva on kerännyt tähän mennessä valtavan määrän katsojia ja onkin yksi kaikkien aikojen menestykseimpiä ei-englanninkielisiä elokuvia. Juonen perustuminen tositapahtumiin vielä lisää sen kiehtovuutta.
Koskemattomat on elämänmakuinen draamakomedia, joka seuraa kahden, täysin vastakkaisista elinympäristöistä tulevan miehen ystävyyttä. Philippe (Francois Cluzet) on neliraajahalvaantunut, yläluokkainen monimiljonääri, joka etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa. Avustajan pestiin palkataan Driss (Omar Sy), maahanmuuttajataustainen, Pariisin ghettolähiöistä ponnistava, sosiaaliavustuksilla elävä pikkurikollinen. Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta ja ristiriidoista rakentuu elokuvan läpi kantava tarina. Alun vaikeuksien jälkeen miesten välille kehittyy koskettavan aito ystävyys, joka tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin.
Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja. Ohjaajat ovat saaneet miespääosia esittävistä Cluzetista ja Systä parhaat puolet irti. Myös sivuosissa vaikuttava sekalainen näyttelijäkatras onnistuu työssään erinomaisesti. Lisäksi elokuva onnistuu myös olemalla aidosti sekä hauska, että tunteikas. Tekohauskaa Hollywood-roskadraamaa kyllä riittää, mutta Koskemattomien kaltaista laadukasta draamakomediaa on liian harvoin tarjolla.
Tätä elokuvaa suosittelen siis erittäin vahvasti. Uskon, että uppoaa lähes kaikille. Bonuksena leffa avaa myös monen silmiä siitä, että Pariisi (sama toki koskee myös muita eurooppalaisia suurkaupunkeja) ei ole pelkkää kahvilaidylliä, Eiffel-tornia ja Riemukaaria. Todellinen Pariisi on myös ankeita ja jättiläismäisiä betonilähiöitä, huumeita ja baklavaa.
Koskemattomat sai ensi-iltansa vuonna 2011 (Suomessa 2012). Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Oliver Nakache ja Èric Toledano ovat onnistuneet luomaan mestariteoksen, jonka myös suuri yleisö on löytänyt. Elokuva on kerännyt tähän mennessä valtavan määrän katsojia ja onkin yksi kaikkien aikojen menestykseimpiä ei-englanninkielisiä elokuvia. Juonen perustuminen tositapahtumiin vielä lisää sen kiehtovuutta.
Koskemattomat on elämänmakuinen draamakomedia, joka seuraa kahden, täysin vastakkaisista elinympäristöistä tulevan miehen ystävyyttä. Philippe (Francois Cluzet) on neliraajahalvaantunut, yläluokkainen monimiljonääri, joka etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa. Avustajan pestiin palkataan Driss (Omar Sy), maahanmuuttajataustainen, Pariisin ghettolähiöistä ponnistava, sosiaaliavustuksilla elävä pikkurikollinen. Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta ja ristiriidoista rakentuu elokuvan läpi kantava tarina. Alun vaikeuksien jälkeen miesten välille kehittyy koskettavan aito ystävyys, joka tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin.
Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja. Ohjaajat ovat saaneet miespääosia esittävistä Cluzetista ja Systä parhaat puolet irti. Myös sivuosissa vaikuttava sekalainen näyttelijäkatras onnistuu työssään erinomaisesti. Lisäksi elokuva onnistuu myös olemalla aidosti sekä hauska, että tunteikas. Tekohauskaa Hollywood-roskadraamaa kyllä riittää, mutta Koskemattomien kaltaista laadukasta draamakomediaa on liian harvoin tarjolla.
Tätä elokuvaa suosittelen siis erittäin vahvasti. Uskon, että uppoaa lähes kaikille. Bonuksena leffa avaa myös monen silmiä siitä, että Pariisi (sama toki koskee myös muita eurooppalaisia suurkaupunkeja) ei ole pelkkää kahvilaidylliä, Eiffel-tornia ja Riemukaaria. Todellinen Pariisi on myös ankeita ja jättiläismäisiä betonilähiöitä, huumeita ja baklavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)