maanantai 1. huhtikuuta 2013

Koskemattomat - naurua ja kyyneleitä

Olin kuullut ranskalaisesta Koskemattomat (Intouchables)-leffasta niin paljon hehkutusta, että pakkohan se oli katsastaa. Ylistykset ja kehut eivät osoittautuneet turhiksi, sillä elokuva oli huikean hieno! Uskallankin nostaa sen omalle epämääräisen kuvitteelliselle all time top20 parhaat leffat listalleni.

Koskemattomat sai ensi-iltansa vuonna 2011 (Suomessa 2012). Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Oliver Nakache ja Èric Toledano ovat onnistuneet luomaan mestariteoksen, jonka myös suuri yleisö on löytänyt. Elokuva on kerännyt tähän mennessä valtavan määrän katsojia ja onkin yksi kaikkien aikojen menestykseimpiä ei-englanninkielisiä elokuvia. Juonen perustuminen tositapahtumiin vielä lisää sen kiehtovuutta.

Koskemattomat on elämänmakuinen draamakomedia, joka seuraa kahden, täysin vastakkaisista elinympäristöistä tulevan miehen ystävyyttä. Philippe (Francois Cluzet) on neliraajahalvaantunut, yläluokkainen monimiljonääri, joka etsii itselleen henkilökohtaista avustajaa. Avustajan pestiin palkataan Driss (Omar Sy), maahanmuuttajataustainen, Pariisin ghettolähiöistä ponnistava, sosiaaliavustuksilla elävä pikkurikollinen. Kahden erilaisen maailman kohtaamisesta ja ristiriidoista rakentuu elokuvan läpi kantava tarina. Alun vaikeuksien jälkeen miesten välille kehittyy koskettavan aito ystävyys, joka tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin.

Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja. Ohjaajat ovat saaneet miespääosia esittävistä Cluzetista ja Systä parhaat puolet irti. Myös sivuosissa vaikuttava sekalainen näyttelijäkatras onnistuu työssään erinomaisesti. Lisäksi elokuva onnistuu myös olemalla aidosti sekä hauska, että tunteikas. Tekohauskaa Hollywood-roskadraamaa kyllä riittää, mutta Koskemattomien kaltaista laadukasta draamakomediaa on liian harvoin tarjolla. 

Tätä elokuvaa suosittelen siis erittäin vahvasti. Uskon, että uppoaa lähes kaikille. Bonuksena leffa avaa myös monen silmiä siitä, että Pariisi (sama toki koskee myös muita eurooppalaisia suurkaupunkeja) ei ole pelkkää kahvilaidylliä, Eiffel-tornia ja Riemukaaria. Todellinen Pariisi on myös ankeita ja jättiläismäisiä betonilähiöitä, huumeita ja baklavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti