Sukulaissuhteiden takia/ansiosta olen viettänyt aikaani Imatralla viimeisen viidentoista vuoden aikana suhteellisen paljon. Niinpä tämä minulle aikaisemmin täysin tuntematon maamme kaakkoiskolkka onkin tullut minulle erittäin tutuksi. Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta Imatran seudun kehittymistä taantuvasta teollisuuspaikkakunnasta elinvoimaiseksi pikkukaupungiksi.
Vajaan 30 000 asukkaan Imatra sijaitsee Etelä-Karjalassa. Naapurikaupunki Lappeenranta sijaitsee reilun kolmenkymmenen, rajantakainen Svetogorsk vain muutaman kilometrin päässä. Etelä-karjalainen elämäntyyli sekoittuu kiehtovalla tavalla kansainväliseen (pääasiassa venäläiseen) meininkiin, ja juuri tästä syntyy mielestäni kiehtova kombinaatio.
Venäjän läheisyyttä ei voi olla huomaamatta kaupungissa liikkuessaan. "Pitkäkilpisiä" autoja tulee vastaan lähes yhtä paljon kuin kotimaisia, ja venäjää kuulee puhuttavan siinä missä suomeakin. Imatra onkin aidosti yksi Suomen kansainvälisimpiä kaupunkeja. Pelkkien turistien lisäksi myös venäjänkielisten pysyvä ja kesäasutus on kovassa kasvussa. Suunta on siis jatkossakin entisestään monikulttuurisempi.
Juuri Venäjän läheisyys tuo Imatralle valtavaa tulevaisuuden potentiaalia. Kun aikaisemmin käytännössä koko elinkeinoelämä pyöri paperi- ja terästeollisuuden ympärillä, on suunta nykyisin toinen. Vaikka tehtaat työllistävät edelleenkin ison osan kaupunkilaisista, kasvaa matkailijoille suunnattu liiketoiminta jatkuvasti suurin harppauksin. Väitän, että iso osa uusista, perustettavista yrityksistä ja työpaikoista liittyy tavalla tai toisella vapaa-ajan tai turistipalveluihin. Lisäksi mm. kaupungin kaupallinen tarjonta on kokoonsa nähden suhteettoman laajaa, ja kaupungin keskustakin laitettiin käytännössä uusiksi muutamia vuosia sitten. Nämä positiiviset muutokset eivät rakennu pelkästään etelä-karjalaisen rahan varaan, vaan iso osa kassavirrasta tulee naapurimaan matkailijoilta.
Kun pakettiin lisätään vielä käytännössä jokaisen kotiovelta alkavat huikean hienot ulkoilumaastot, upean Saimaan läheisyys, Vuoksen varret, ylivoimaiset liikuntapalvelut niin kesä- kuin talvilajeille, kulttuuritarjonta, kesätapahtumat (etunenässä perinteinen Imatra Big Band Festival) ja helsinkiläisestä näkökulmasta ajateltuna lapsellisen halvat asumis- ja elinkustannukset, voi Imatran todeta olevan todella mainio kaupunki! Jos työkuvioni mahdollistaisivat, voisin erittäin hyvin kuvitella asuvani tässä Etelä-Karjalan helmessä.
Vuosien varrella olen myös tutustunut paljon paikallisin ihmisiin. Imatralaiset ovat karjalaiseen tyyliin avoimia ja puheliaita, reiluja ja leppoisia. Kaupunki on tarpeeksi pieni, että kukaan ei vedä mitään ylimääräistä roolia, ja tarpeeksi iso, ettei junttimaista nurkkakuntaisuutta esiinny. Minut on otettu kaikkien tuntemieni toimesta aina hienosti vastaan, ja imatralaisten kaverien kanssa iltaa istuessa tunnen olevani yksi heistä.
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia liittyy rasismiin. "Ryssäviha" elää toki vahvassa muuallakin päin Suomea, mutta Imatralla se on liiallisen korostunutta. Paikallisia tuntuu ärsyttävän suunnattomasti venäläisten iso määrä ja heidän näkymisensä katukuvassa. Jostain syystä ihmiset eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää sitä, että heidän kotikaupunkinsa kehitys ja tulevaisuus elää hyvin vahvasti venäläisten varassa. Paperiteollisuus tulee hiipumaan, venäläisten kiinnostus alueeseen ei. Siksi onkin surullista ja jopa huolestuttavaa, että asenteet elävät edelleenkin niin vahvassa.
Kaupungilla ja seudulla on edessään kiehtova tulevaisuus, ja superkansainvälisellä ilmapiirillä on mahdollisuus muodostaa Imatrasta kaupunki, joka eroaa mielenkiintoisella tavalla muista suomalaiskaupungeista. Mikäli mahdollisuuksia ei täysin ymmärretä, ja asenteet naapureita kohtaan säilyvät kireinä, on vaarana taantuminen Lieksojen, Kemien yms. murheellisen laskusuhdanteisten paikkakuntien joukkoon.
Imatralla on mahdollisuudet olla 2000-luvun Viipuri, toivottavasti paikalliset ymmärtävät kaupunkinsa hienouden ja potentiaalin. Itse tulen matkailemaan täällä jatkossakin, ja itseasiassa tätä kirjoittaessakin olen paikkakunnalla. Taidanpa siis siirtyä iltalenkkeilemään kohti Saimaan rantaa...
Asumme Imatran naapurikunnassa ja asioimme paljon Imatralla, onhan matka sinne lyhyt. Tosiaan,venäläisiä autoja näkee hyvin paljon ja kaupoissa on runsaasti Venäjän kansalaisia ja sen asian huomaa! He ovat ISO-äänistä sakkia, kulkevat marketeitten käytävillä leviästi, eivät juurikaan väistä. Etuilevat röyhkeästi kassajonoissa.
VastaaPoistaLiikenteessä joko kaahataan, riskiohituksia tehden tai ajetaan alinopeutta peläten ilmeisesti poliiseja. Olen kuullut sanottavan, että jos saavat täällä sakkoja,niin tulee "porttikielto" Suomeen, eivät saa viisumia viiteen vuoteen.
Esim. uimahallissa eivät peseydy ennen saunaan ja/tai uimaanmenoa, vaikka ohjeet on myös venäjäksi. Uimapuku päällä kulkevat suihkun läpi ja sitten uimaan. Paras tapaus oli viime talvena. Tuhti rouvashenkilö tuli omalla autollaan Svetogorskista uimaan, oli uimapuvun pukenut kotonaan valmiiksi ylleen ja ei kun suoraan altaaseen. Suomalainen ystäväni osaa venäjää, on kotoisin rajantakaa, hän neuvoi tätä rouvashenkilöä venäjäksi. Tää nosti vaan nokkaansa ja vastasi - ei koske määräykset häntä.
Olen kuullut paikallisten imatralaisten sanovan, että Imatralla on kaupunginosa, jossa asuu runsaasti venäläisiä omistamissaan omakotitaloissaan ja jos siellä suomalainen yrittää myydä omistamaansa taloa, niin kukaan suomalainen ei halua ostaa sitä, vaan se on pakko myydä venäläiselle jos haluaa saada sen kaupaksi. Samoin on runsaasti huviloita tontteineen Saimaan rannoilla venäläisten omistuksessa.
Ja se suomalaisten kohtelu Venäjän tullissa, se vasta oliskin pitkä kertomus. On nimittäin henk.koht.kokemuksia, kun käy ostamassa Svetogorsgista polttoainetta, pisin aika koko reissuun kuusi (6) tuntia ja matka kotipihasta rajan taakse huoltoasemalle on vaivaiset 23km. Kyllä siellä suomipoikaa kyykytetään...
Kun nyt "pureskelet" näitä tosiasioita, niin pohdi sitten uudelleen mistä johtuu "ryssäviha".
Niin ja mm. Saksa ja Puola ovat pyytäneet anteeksi ja tunnustaneet syyllisyytensä sotajutuissa (kuulin radiosta), mutta venäläiseen tapaan ei kuulu anteeksipyyntö, - kuulin tämänkin radiosta hiljattain.
Kiitos kommentistasi! Varmasti on paljon kulttuurieroja ja erilaisista taustoista johtuvia ongelmia. Maailma ei ole valmis, ja molemmin puolin kestää vuosia, ennenkuin yhteiselo sujuu mutkattomasti.
VastaaPoistaTuo viiden vuoden "porttikielto" on kyllä aivan urbaania legendaa, mikään laki tms säädös ei sellaisesta kerro. En sitten tiedä syytä hiljaisesta köröttelystä.
Tullin toiminta on iso ongelma. Siksi jollain aikataululla pitäisi saada aikaan viisumivapaus ja pitkän tähtäimen tavoitteena yhtä jouhevasti toimiva raja, kuin Tornion ja Haaparannan välillä on. Tähänkin menee aikaa, voi mennä kymmeniäkin vuosia.
Venäläiset eivät häviä naapuristamme mihinkään. Miksemme siis opettelisi puolin ja toisin kunnioittamaan toistemme erilaisuutta, ja jopa sietämään niitä itselle vieraita tapoja. Se on vain elämää. :)