"Sota on tarjonnut minulle monta adrenaliinihumalaa. Se merkitsee hurjaa hyvän olon tunnetta, pelon voittamista, itsevarmuuden tuntoa. Sellaisen voi kokea vaikkapa benjiä hyppäämällä, mutta taistelutilanteessa olen määräävä ja minun on osattava ottaa ohjat käsiini."
Näin perustelee suomalainen Rolf Ollakka kirjassaan Suomalaisen palkkasotilaan tarina syitä, jotka ovat vieneet hänet sotimaan ympäri maailmaa, Burman viidakoista Kosovon vuoristometsiin.
Vuonna 2000 ilmestynyt kirja on melkoisen lyhyt. 134 sivuun mahtuu paljon tapahtumia ja kerronta etenee vauhdilla. Teos on ikäänkuin pieni pintaraapaisu palkkasotilaan elämästä, sillä aihepiiristä olisi saanut varmasti tuplastikin tarinaa.
Tarinan tarina etenee pikaisen lapsuus- ja nuoruuskuvauksen jälkeen Norjaan, johon Ollakka lähtee töihin öljynporauslautalle. Siellä hän tutustuu Ricky-nimiseen tyyppiin, jonka kanssa he päättävät lähteä palkkasotilaiksi Burmaan. Burmassa he saavat ensimmäiset taistelukokemuksensa ja maistiaisensa palkkasotilaan elämästä. Kaakkois-Aasiasta kotiuduttuaan Ollakka suuntaa suurin odotuksin Ranskan Muukalaislegioonaan, joka kuitenkin osoittautuu pettymykseksi. Kun organisaatio keskittyy nykyisin enemmän rauhanturvaamiseen ja koulutus on pitkälti työpalvelusta, ei mies viihtynyt näissä hommissa kovin pitkään. Legioonasta kirjoittajan tie vie vielä Kosovoon, jossa hän liittyy taistelemaan serbijoukkojen puolelle. Kosovossa Ollakka haavoittuu, ja sodat on näin ollen miehen osalta vähäksi aikaa sodittu. Kirjan loppuosiossa hän haaveilee jo seuraavasta mahdollisesta sotaretkestään ja veikkaa sen suuntautuvan Etelä-Amerikkaan.
Teksti on helppolukuista eikä sisällä turhaa kikkailua, siitä pisteet kirjoittajalle. Jonkun verran tulee vastaan asioiden toistoa, joita ei jostain syystä ole editoitu lopullisesta versiosta pois. Tarinassa kirjoittaja keskittyy omasta mielestään tärkeimpään asiaan, eli itse taistelemiseen. Itseni kaltaista maallikkolukijaa olisi kiinnostanut varmasti myös kuvaukset sotimisen välisestä ajasta, fiiliksistä ja siitä, kuinka paljon ja miten ihminen muuttuu sotakokemusten myötä?
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Ollakka on elämässään tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän on varmuudella jatkanut retkiään, mutta minne? Pienen googlailun jälkeen löysin tiedonmurun, että hän olisi tällä hetkellä taistelemassa Syyriassa. Google ainakin tarjoaa Ollakan näköisen miehen poseeraamassa Syyrian kapinallisten lipun kanssa, joten tämä tieto pitänee paikkaansa? Lisäksi jonkun linkin mukaan Ollakka värväisi väkeä Suomesta liittymään mukaan Syyrian sotaan, tämän väitteen todenperäisyydestä en osaa ottaa kantaa.
Takki on kirjoittajalla kääntynyt tai periaatteet löysistyneet, sillä kirjassaan hän kirjoittaa seuraavaa, kun hän pohdiskelee syitä, miksi päätyi taistelemaan serbien, eikä kosovolaisten puolelle:
"Minulle puolella oli väliä. Kuten sanottu, muslimien puolella taistelevia palkkasotilaita pidettiin lähinnä pettureina: albaanien riveissä taistellut ei pääsisi kristillisten puolelle töihin. Palkkasotilaista 99 prosenttia on kristittyjä ja suurin osa sodista uskonsotia.
Itselläni kristinusko jäi rippikouluun, mutta puolta valitessa päätös on helppo. Ehkä minulle on annettu väärä kuva tai olen ymmärtänyt väärin kaiken muslimeista lukemani, mutta kaikki ne naisten silpomiset ynnä muu saavat minut valitsemaan kristillisen puolen.
Jossain vaiheessa kävi mielessä, että jos Jugoslavian sotaa ei olisi käyty, niin kyllä muslimit olisivat jo Suomeenkin asti tulleet. Siinä mielessä Jugoslavia on tehnyt Pohjoismaille palveluksen, että se on pysäyttänyt koko niin sanotun turkkilaisen kansan, joka on lähtenyt nousemaan sieltä ylöspäin."
Nämä yllä olevat kertovat paljon kirjoittajastaan. Ollakka on varmasti erinomainen sotilas, mutta uskontojen ja politiikan pohdiskelu olisi syytä jättää muille henkilöille. Tai ehkä kukaan ei ole muistanut hänelle kertoa, että kapinallisten puolella sotii pääasiassa sunnimuslimeita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti