maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ihmiskauppaa, kunniamurhia, halla-aholaisuutta ja kuppi çayta

Nappasin anopin kirjahyllystä lomalukemiseksi Jari Tervon Laylan. Muistan tätä hehkutetun kovasti kirjan ilmestymisen aikaan, ja nyt luettuani en ihmettele yhtään miksi. Teos on kiehtova, mukaansatempaava ja sivistävä. Mitä muuta sitä voi hyvältä lukukokemukselta pyytääkään?

En ole aikaisemmin lukenut yhtään Tervon kirjaa. Mies on toki tuttu julkisuudesta monellakin tapaa, ja olen aina diggaillut hänen älykkäästä läpänheitostaan mm. Uutisvuodon vakiokasvona. Tervon kynänkäyttöä on kehuttu paljon ja kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä, siksi olikin kiva saada vihdoin uusi kotimainen kirjailija luettu-listalleni.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias kurdityttö Layla. Tarina alkaa Istanbulista, jossa hän herää hääpäivänsä jälkeiseen aamuun. Tuore aviomies epäilee Laylan menettäneen neitsyytensä ennen avioliittoa ja syyttää Laylaa huoraksi, ja siten kelvottomaksi aviovaimoksi. Kurdien vahvojen perinteiden ja ikiaikaisen kunniamurhakäytännön takia tyttö tulee melkein tapetuksi. Vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen Laylan onnistuu kuitenkin paeta perheeltään, ja loppujen lopuksi karkumatka käy Euroopan läpi aina Suomeen ja Helsinkiin asti. Suomessa hän joutuu ihmiskaupan uhrina maksamaan karkumatkansa prostituutiolla.

Tapahtumia käsitellään myös tytön elämään kietoutuvan sekalaisen ihmisjoukon näkökulmasta. Hahmoja on paljon, mm. kauppatieteen maisteri Armonlahti, alkoholisoitunut ja prostituutioon ajautunut Helena Viita, maahanmuuttokriittinen filosofian ylioppilas Mika Jaussi, Laylan karkulaiskaveri Tamara sekä lukuisa joukko Laylan kurdiperheen jäseniä. Etenkin kirjan alussa kurdi- ja turkkilaisnimien tipahdellessa tekstiin oli paikoin hankaluuksia pysyä kärryillä, kuka kukin on.

Kullakin kirjan päähahmoista on omassa elämässään ongelmakohtia, joita he koittavat ratkoa juonen edetessä. Osan ongelmat ratkeavat, osalla pahenevat. Osa löytää sisäisen rauhansa, ja osan tulevaisuus jää arvoituksellisesti auki. Kaikkien elämässä Layla näyttelee kuitenkin erittäin merkittävää roolia.

Vaikka kirja onkin jo pari vuotta vanha, ovat teoksen käsittelemät pääteemat edelleenkin erittäin ajankohtaisia. Ihmiskauppa, prostituutio, naisten asema, Turkin EU-jäsenyys, maahanmuuttokritiikki ja islamofobia ovat julkisia keskustelunaiheita jatkuvasti. Tervo on onnistunut pureutumaan näihin aiheisiin todella hyvin ja puolueettomasti. Teemat on saatu ujutettua henkilöhahmoihin ja tarinaan mainiosti.

Muutenkin kirjailijan ammattitaito huokuu teoksessa vahvasti. Tervo on tehnyt valtavan määrän taustatyötä ja pureutunut tarinan aihepiireihin ja tapahtumaympäristöön onnistuneesti. Etenkin kurdikulttuuriin ja Islamiin perehtyminen on ollut ansiokasta. Tervo välttää helpot virheet ja osaa kertoa lukijalle mm sen, että monet kurdikulttuuriin kuuluvat asiat eivät kuulu Islamiin millään tavalla. Kulttuureihin ja uskontoon liittyvät asiat sekoittuvat liian usein ja helposti  mm. puhuttaessa kunniamurhista tai naisten ympärileikkauksista. Kumpikaan ei kuulu Islamiin.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Lopun tapahtumat, joissa Armonlahti ajautuu passittomana ja hakattuna kottikärryjä työnteleväksi luuseriksi Istanbuliin tai Islamia sydämestään vihaavan Mika Jaussin kääntyminen muslimiksi ovat mielestäni hiukan epärealistisia. Toisaalta ne eivät ainakaan ole ennalta arvattavia.

Suosittelen kirjaa jokaiselle, jota yllä mainitut teemat kiinnostavat. Vaikka teos onkin fiktiota, löytynee sillä tosielämästä liian paljon vastineita. Silmiä avaava ja hieno kirja.


5 kommenttia:

  1. Vaikka itse en Laylaan juurikaan ihastunut, olen samaa mieltä että sen ansiot ovat ajankohtaisten teemojen esiin nostamisessa. Minusta on hienoa, että tällaiset suuret kansainvälisiksi koetut ongelmat liitetään kirjassa nimenomaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen ongelmakohtiin. Monet kirjan hahmot olivat samalla viivalla, samalla tavalla perheensä, yhteiskuntansa ja kulttuurinsa pettämiä olivat he sitten Turkista tai Suomesta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Viimeksi tänään kirjan teemat nousivat mieleen, kun Timo Soini kertoi saaneensa tappouhkauksia, ja kulkeneensa muutaman viikon suojelupoliisin edustaja rinnallaan.

    VastaaPoista
  3. Pitikin käydä katsomassa, mitä olin kirjoittanut tästä kirjasta.... Muistan edelleen, että kirja oli mielestäni sellainen keskinkertainen tasoltaan ja innostukseni sen mukainen. Musta olisi kiva, että kotimainen kirjallisuus (kuten ehkä media, ja ihmiset yleensäkin) huomaisi, että maahanmuuttajia on muitakin kuin kurdeja ja hyväksikäytettyjä naisia. Jotenkin nämä kirjat eivät kohtaa ollenkaan mun todellisuutta maahanmuuttajista =)

    VastaaPoista
  4. Samoilla linjoilla. Liian usein maahanmuuttaja-termin alle niputetaan kaikki kansallisuudet ja uskontokunnat yhdeksi joukoksi, jonka tekemiset/tekemättä jättämiset leimaavat jokaista muualta Suomeen saapunutta. Ehkä se kertoo vain siitä, että Suomi on yksi Euroopan takapajuloista, joissa maahanmuuttajia on todella vähän.

    Meillä on maita ja mantuja vaikka millä mitalla, tänne kyllä mahtuu.

    VastaaPoista
  5. Tämä oli minullekin todella avartava lukukokemus. Laylan luettuani osaan arvostaa Tervoa paremmin kirjailijana, vaikka en muita hänen teoksiaan olekaan lukenut.

    VastaaPoista