Eräässä tuoreessa kiroituksessaan Conor Cruise O'Brien puhuu "vastavallankumouksellisen alistamisen" prosessista, joka on uhka vastavallankumouksellisen yhteiskuntamme älylliselle integriteetille vastaavalla tavalla kuin "vallankumouksellinen alistaminen" - varsin surkuteltava ilmiö, jota ei usein osata huomioida - on horjuttanut älyllistä yhtenäisyyttä vallankumouksellisissa tilanteissa.
Noam Chomskyn Anarkismista -teoksen ensimmäinen virke meinasi vaikeaselkoisuudellaan lannistaa minut heti alkuunsa. Harkitsin jopa kirjan jättämistä väliin, mutta onneksi jatkoin lukemista. Pelko pelkästä akateemisesta viisastelusta karisi pikkuhiljaa luku luvulta. Toki Anarkismista ei ole muutenkaan se kaikkein helpoin lukukokemus, joten sinnikkyyttä ja keskittymistä se vaati.
Teos on kokoelma amerikkalaisen kirjailijan/tieteentekijän/aktivistin Noam Chomskyn tekstejä ja haastatteluita vuosien varrelta. Ne on sijoitettu kirjassa aikajärjestykseen, vanhimmat 1960-luvulta, viimeisin vuodelta 2004. Yhdistävä tekijä kaikille teksteille on se, että ne käsittelevät anarkismia.
Chomsky on tuottelias kirjailija, jonka vasemmistolaiset, globalisaation ja imperialismin vastaiset teokset ovat kuluneet monen maailmanpolitiikasta kiinnostuneen lukijan käsissä ympäri maailmaa. Harva kuitenkaan tietää, että Chomsky määrittelee itsensä pohjimmiltaan anarkistiksi, tarkemmin ottaen libertarianistiseksi sosialistiksi. Juuri siksi tekstejä onkin niin kiinnostavaa lukea.
Harva myöskään tietää mitä anarkismi on. Suurimmalle osalle tulee ensimmäisenä mieleen yläasteen uskonnon vihkon kanteen piirretty "anarkismilogo" tai punkbiisien sanoitukset. Kovinkaan moni ei osaa kuvailla, mitä anarkistit oikeasti haluavat tai minkälainen olisi anarkistinen yhteiskunta. Juuri näiden syiden takia tartuin itsekin tähän teokseen.
Suoria ja konkreettisia vastauksia Chomskyn kirja ei anna. Joitain viittauksia anarkistisen yhteiskunnan mahdollisiin rakenteisiin tai visioihin löytyy, samoin kuin Espanjan sisällissodan aikaisiin kansanvaltaisiin ja anarkistisiin kokeiluihin. Mutta varsinaista "näin toimii anarkistinen yhteiskuntamalli"-selvitystä on siis turha odottaa.
Syynä konkretian puutteeseen lienee ennenkaikkea se, että anarkismi on jäänyt muutamaa historian lyhyttä pätkää lukuunottamatta teoreettiselle tasolle. Siinä missä kapitalistisia ja kommunistisia yhteiskuntamalleja on varioitu ja kokeiltu käytännössä lukuisia, on anarkismi jäänyt puhtaaksi ideologiseksi pohdiskeluksi. Syytä siihen en tiedä, vaikka uskon aatteen olevan kaikkein lähimpänä sitä kollektiivisesti yhdessä sovittavaa mallia, joka valittaisiin, jos yhteiskunta rakennettaisiin uudelleen nollapisteestä.
Anarkismista on erinomainen, ajatuksia herättävä yhteiskunnallinen teos. Mikäli poliittinen pohdiskelu kiinnostaa, tämä on juuri sinulle. Omaa ajatteluani tämä laajensi, ja into perehtyä aatesuuntaukseen enemmänkin heräsi vahvasti. Suositeltavia kirjavinkkejä aiheesta otetaan mieluusti vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti