Moni juhli jo etukäteen suomalaisseurojen hyvää arpaonnea tämän kauden Eurooppaliigan arvonnoissa: Luxemburgilaiset amatöörit (TPS), "kivenkova" Färsaarten sarjavitonen (Inter) ja sekalainen Azerijengi (MIFK). Ainoastaan Honka saa vastaansa etukäteen kovemman joukkueen, kun espoolaiset kohtaavat ensi viikolla puolalaisen Poznanin. Eli kolme neljästä (etenkin turkulaiset) piti mennä ennakoiden mukaan helposti seuraavalle kierrokselle.
Miten sitten kävikään. Ensin TPS pupelsi ja putosi täysin amatöörivoimin pelaavalle Jeunesse Eschille. (Edellisen kerran Luxemburgin suurseura muuten meni jatkoon otteluparista 60-luvulla pudottaessaan Valkeakosken Hakan..).
Seuraavaksi romahti Inter, jonka putoamista ja kotitappiota färsaarelaiselle Vikingurille voidaan pitää yksittäisenä suorituksena kotimaisen futiksen kautta aikain suurimpana floppina.
Viimeisenä niittinä Maarianhaminan IFK, joka hyvästä vierastuloksesta huolimatta jämähti myös ensimmäiselle kierrokselle. Jos turkulaiset olisivat hoitaneet vastustajansa tennislukemin, ei tämän otteluparin floppaaminen olisi niin masentanut. Nyt sekin saa kunnian olla yksi suomifutiksen mustan eurokauden muistomerkeistä.
Mikä sitten syynä? Aikaisemmin suomalaisseurat ovat edenneet toiselle ja kolmannellekin kierrokselle ilman suurempia ongelmia. Nyt sitten kaikki joukkueet romahtivat ja lähtivät laulukuoroon ennen kuin varsinainen eurohuuma kerkesi edes alkaa. Onko maamme jalkapalloilun taso yhtäkkiä laskenut näin alas?
Syyllinen on Veikkausliigan käsittämättömän huono otteluohjelma: kolmikierroksinen sarja on ahdettu pelattavaksi kuudessa kuukaudessa, päälle höysteenä vielä Suomen Cupin ja Euro-ottelut. Kun kevään pari ensimmäistä kierrosta kaiken lisäksi peruttiin, ovat joukkueet joutuneet pelaamaan otteluita järkyttävän kovalla tahdilla. Pahimmillaan on menty neljällä matsilla kymmenen päivän sisään.
Liiallinen ottelumäärä ja olemattomat palautumisajat lisäävät loukkaantumisia, eivätkä pelaajat kerkeä palautumaan pelien välillä. Valmentajat ovat pulassa, koska kaikki aika menee toipumiseen, eikä joukkuetta pysty kehittämään. Pelin taso ja tempo laskevat: nyt satoa sitten kerättiin murheellisissa Eurooppaliigan otteluissa.
Hälytyskellojen luulisi soivan Veikkausliigan ja Palloliiton toimistoilla. Tämä puuhastelu vaikuttaa koko lajin asemaan ja arvostukseen. Surkeat tulokset leimaavat suomifutiksen potkupalloksi, jossa taso on heikompi kuin Luxemburgissa tai Färsaarilla. Ja todistetustihan se sitä tällä hetkellä on. Hiljaiseksi vetää.
Millä selität sen tosiasian, että viime kaudella ei nähty vastaavaa katastrofia? Kyllä tähän syypäät löytyy Turun nurkilta.
VastaaPoistaNiinkuin yllä kirjoitin, selitän tämän kauden surkeilut otteluohjelmalla. 2012 ei tällaista ottelutahtia ollut.
VastaaPoista