Vaikka Viro sijaitsee kodistani vajaan sadan kilometrin päässä, tunnen eteläistä naapurimaatamme hävettävän vähän. Varsinkin sen historian vaiheet eri miehittäjien ja itsenäisyyspätkien vuorotteluineen ovat jääneet hämärän peittoon. Onneksi on olemassa mainiota kirjallisuutta, joka paikkaa näitä(kin) aukkoja sivistyksessä.
Sain juuri luettua Sofi Oksasen kolmannen Viron historiaa käsittelevän teoksen, Kun Kyyhkyset Katosivat. Hänen ensimmäisensä, Stalinin Lehmät on vielä lukematta, mutta ylistetystä Puhdistuksests pidin kovasti. Siksi odotukset Oksasen uusinta teosta kohtaan olivat korkealla. Eipä tarvinnut pettyä: todennäköisesti mukaansa tempaavin ja intensiivisin kirja, jota olen koskaan lukenut. Kirja vei mennessään, ja aina oli luettava vielä se yksi luku, ehkä vielä yksi, vielä yksi...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen eri aikaikkunaan, joita käsitellään tarinan edetessä vuorotellen. Samojen henkilöiden kohtaloita ja yhteen nivoutuvia tapahtumia seurataan niin 40-luvun saksalaismiehityksen, kuin 60-luvun Neuvostoliiton vallankin ajoilta. Molemmissa on omat kipupisteensä, joiden kanssa kirjan henkilöt vain joutuvat elämään. Kirjailijan tekemä kattava taustatyö korostuu juuri näiden aikakausien hienossa ja yksityiskohtaisessa kuvailussa.
Päähenkilöiden valintoja ja heidän elämäänsä on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, kun tietää vastaavia kohtaloita oikeasti löytyvän. Kirjan kantava teema on mielestäni uskollisuus ja/tai puolen valitseminen. Yksi kirjan päähenkilöistä haluaa aina olla voittajan ja valtaapitävän puolella, kun taas toinen pitää kiinni periaatteistaan, hamaan loppuun saakka. Tavalla tai toisella, Viron lähihistoria onkin pitkälti ollut juuri puolen valitsemista, mahdollisesti omista periaatteista nöyrästi tinkien.
Erinomainen kirja, jota voi suositella lämpimästi. Jos tykkäsit Puhdistuksesta, toimii varmasti tämäkin. Toivotaan, että Oksanen jaksaa ammentaa uusia näkökulmia etelänaapurista jatkossakin, sillä näitä lukee mielellän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti