Näin vuoden pimeimpään aikaan moni kaipaa jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Jos rahat eivätkä lomapäivät riitä, eksoottisten matkakohteiden ikävää voi lievittää tällä thaimaalaistyyppisellä katukeittiöruualla.
Tämä on äärimmäisen helppo valmistaa, ja lopputuloksena saa maukasta ruokaa, joten sopii tätä tehdä ehdottomasti myös ilman matkahaaveitakin. Ohje on kahdelle hengelle ja parhaan lopputuloksen saat wok-pannulla. Koko aterian valmistamiseen menee aikaa n. 10-15 minuuttia.
300g kirjolohta (muukin vastaava kala käy)
Kookoskermaa
Munanuudeleita
Currytahnaa (kaupoista löytyy paljon vaihtoehtoja. Valitse itsellesi mieluinen vahvuus)
Kevätsipulia (silputtuna)
Sitruunaa
Oliiviöljyä
Leikkaa kalasta sopivan kokoisia suikaleita, ja laita ne pannulle kypsymään. Käytä reilusti öljyä ja anna kalojen kypsentyä rauhassa. Kääntele kaloja varovasti, että ne kypsyvät joka puolelta.
Laita tämän jälkeen munanuudelit kiehumaan. Annoksen kokoa on helpointa säädellä nuudelien määrällä. Eli laita niitä oman makusi mukaan.
Silppua reilusti kevätsipulia ja laita ne kalojen sekaan. Kun nuudelit ovat valmiit, valuta niistä vesi ja pistä nekin pannulle.
Lisää ensin currytahna ja annostele sitä haluamasi voimakkuusasteen mukaan. Sekoittele annosta varovasti, että tahna sekoittuu tasaisesti. Tämän jälkeen lisää kookoskerma. Muista, että kerma ei saisi kiehahtaa, joten tässä vaiheessa voit laittaa levyn kokonaan pois päältä. Riittää, että kiinteä kookosmassa sulaa annokseen. Kun lisäät vielä sitruunanmehua, on annos valmis nautittavaksi.
ขอให้เจริญอาหาร!
lauantai 12. tammikuuta 2013
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Kirkolliset juhlapyhät vapaasti käytettäviksi lomapäiviksi
Taas on se aika vuodesta, kun on kyllästymiseen asti saanut kuunnella kiistelyä siitä, saavatko kaupat olla loppiaisena auki vai ei. Osa maakuntien alueellisista kauppakamareista onnistui jälleen kerran hakemaan poikkeuslupia oman alueensa liikkeiden aukiololle, tärkeimpänä perusteena lomiaan viettävien venäläisturistien valtava määrä. Osa kunnista ja kaupoista jäi nuolemaan näppejään.
Loppiainen on yksi Suomen laissa mainituista 12:sta kirkollisesta juhlapäivästä. Näinä päivinä mm. kaikki julkiset virastot, pankit, postit, Alkot yms. ovat kiinni. Kiinniolosäännökset koskevat myös suurinta osaa vähittäiskaupoista, mutta poikkeuslupia on siis mahdollista hakea.
Suomessa ei perustuslain mukaan ole virallista valtionkirkkoa. Siksi tuntuukin erikoiselta, että yhdellä uskonnolla on kyseenalaistamaton yksinoikeus määritellä, milloin suomalaiset viettävät juhlapäiviään. Vaikka vielä n. 78% kansasta onkin kristillisten kirkkojen jäseniä, kuinka moni heistä oikeasti tietää, miksi loppiaista tai helatorstaita vietetään? Miksi kaiken toiminnan tulee pysähtyä keskelle viikkoa, jos yksi uskontokunta viettää silloin juhlapäivää?
Minusta kaikista kirkollisista juhlapyhistä tulisi luopua. Näiden aiheuttamat arkivapaapäivät tulisi voida vaihtaa vapaasti käytettäviksi lomapäiviksi, joita kukin voisi käyttää oman harkintansa mukaan missä vaiheessa vuotta tahansa. Kristityt voisivat käyttää niitä edelleen halutessaan vaikkapa pääsiäisen tai joulun viettoon, eli heidän kohdallaan mikään ei varsinaisesti muuttuisi. Muslimit, juutalaiset, hindut ym. voisivat sitten vastavuoroisesti käyttää vapaapäivät omien juhlapäiviensä aikana. Myös ateistit saisivat viettää vapaitaan milloin tahansa, ilman, että heidät pakotetaan "juhlimaan" jonkin toisen elämänkatsomuksen mukaisia merkkipäiviä. Tämä olisi mielestäni aidosti tasa-arvoista, juuri niinkuin mamme perustuslakikin vaatii.
Kun turhat, koko Suomen pysäyttävät juhlapäivät poistettaisiin, hyötyisi siitä koko yhteiskunta. Työntantajat todennäköisesti ottaisivat tämän muutoksen ilolla vastaan, kun kummalliset koko firman toiminnan seisauttavat pyhät häviäisivät. Jos joku haluaa Helatorstaitaan viettää, varmasti löytyisi joku tämän innokkaan kristityn työvuoroa korvaamaan. Myös suomalaisten työpaikkojen perinteiset kiistat, kuka saa pitää lomat pääsiäis- ja juhannusviikoilla, jäisivät kokonaan pois. Tämä toisi tasa-arvoa työelämään, kun jatkossa osa ei pääsisi hyötymään arkipyhien antamista pidemmistä lomista.
Vappu, itsenäisyyspäivä ja uuden vuoden päivä olkoon jatkossakin kansakunnan kollektiivisia vapaapäiviä. Kyllä näitä yhteisiä juhlapäiviä muutama tarvitaan, mutta ilman kaikkia pakottavaa kristillistä sanomaa.
Pääsiäisvapaita odotellessa...
Loppiainen on yksi Suomen laissa mainituista 12:sta kirkollisesta juhlapäivästä. Näinä päivinä mm. kaikki julkiset virastot, pankit, postit, Alkot yms. ovat kiinni. Kiinniolosäännökset koskevat myös suurinta osaa vähittäiskaupoista, mutta poikkeuslupia on siis mahdollista hakea.
Suomessa ei perustuslain mukaan ole virallista valtionkirkkoa. Siksi tuntuukin erikoiselta, että yhdellä uskonnolla on kyseenalaistamaton yksinoikeus määritellä, milloin suomalaiset viettävät juhlapäiviään. Vaikka vielä n. 78% kansasta onkin kristillisten kirkkojen jäseniä, kuinka moni heistä oikeasti tietää, miksi loppiaista tai helatorstaita vietetään? Miksi kaiken toiminnan tulee pysähtyä keskelle viikkoa, jos yksi uskontokunta viettää silloin juhlapäivää?
Minusta kaikista kirkollisista juhlapyhistä tulisi luopua. Näiden aiheuttamat arkivapaapäivät tulisi voida vaihtaa vapaasti käytettäviksi lomapäiviksi, joita kukin voisi käyttää oman harkintansa mukaan missä vaiheessa vuotta tahansa. Kristityt voisivat käyttää niitä edelleen halutessaan vaikkapa pääsiäisen tai joulun viettoon, eli heidän kohdallaan mikään ei varsinaisesti muuttuisi. Muslimit, juutalaiset, hindut ym. voisivat sitten vastavuoroisesti käyttää vapaapäivät omien juhlapäiviensä aikana. Myös ateistit saisivat viettää vapaitaan milloin tahansa, ilman, että heidät pakotetaan "juhlimaan" jonkin toisen elämänkatsomuksen mukaisia merkkipäiviä. Tämä olisi mielestäni aidosti tasa-arvoista, juuri niinkuin mamme perustuslakikin vaatii.
Kun turhat, koko Suomen pysäyttävät juhlapäivät poistettaisiin, hyötyisi siitä koko yhteiskunta. Työntantajat todennäköisesti ottaisivat tämän muutoksen ilolla vastaan, kun kummalliset koko firman toiminnan seisauttavat pyhät häviäisivät. Jos joku haluaa Helatorstaitaan viettää, varmasti löytyisi joku tämän innokkaan kristityn työvuoroa korvaamaan. Myös suomalaisten työpaikkojen perinteiset kiistat, kuka saa pitää lomat pääsiäis- ja juhannusviikoilla, jäisivät kokonaan pois. Tämä toisi tasa-arvoa työelämään, kun jatkossa osa ei pääsisi hyötymään arkipyhien antamista pidemmistä lomista.
Vappu, itsenäisyyspäivä ja uuden vuoden päivä olkoon jatkossakin kansakunnan kollektiivisia vapaapäiviä. Kyllä näitä yhteisiä juhlapäiviä muutama tarvitaan, mutta ilman kaikkia pakottavaa kristillistä sanomaa.
Pääsiäisvapaita odotellessa...
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Takinkääntöä ja periaatteita - Kun Kyyhkyset Katosivat
Vaikka Viro sijaitsee kodistani vajaan sadan kilometrin päässä, tunnen eteläistä naapurimaatamme hävettävän vähän. Varsinkin sen historian vaiheet eri miehittäjien ja itsenäisyyspätkien vuorotteluineen ovat jääneet hämärän peittoon. Onneksi on olemassa mainiota kirjallisuutta, joka paikkaa näitä(kin) aukkoja sivistyksessä.
Sain juuri luettua Sofi Oksasen kolmannen Viron historiaa käsittelevän teoksen, Kun Kyyhkyset Katosivat. Hänen ensimmäisensä, Stalinin Lehmät on vielä lukematta, mutta ylistetystä Puhdistuksests pidin kovasti. Siksi odotukset Oksasen uusinta teosta kohtaan olivat korkealla. Eipä tarvinnut pettyä: todennäköisesti mukaansa tempaavin ja intensiivisin kirja, jota olen koskaan lukenut. Kirja vei mennessään, ja aina oli luettava vielä se yksi luku, ehkä vielä yksi, vielä yksi...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen eri aikaikkunaan, joita käsitellään tarinan edetessä vuorotellen. Samojen henkilöiden kohtaloita ja yhteen nivoutuvia tapahtumia seurataan niin 40-luvun saksalaismiehityksen, kuin 60-luvun Neuvostoliiton vallankin ajoilta. Molemmissa on omat kipupisteensä, joiden kanssa kirjan henkilöt vain joutuvat elämään. Kirjailijan tekemä kattava taustatyö korostuu juuri näiden aikakausien hienossa ja yksityiskohtaisessa kuvailussa.
Päähenkilöiden valintoja ja heidän elämäänsä on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, kun tietää vastaavia kohtaloita oikeasti löytyvän. Kirjan kantava teema on mielestäni uskollisuus ja/tai puolen valitseminen. Yksi kirjan päähenkilöistä haluaa aina olla voittajan ja valtaapitävän puolella, kun taas toinen pitää kiinni periaatteistaan, hamaan loppuun saakka. Tavalla tai toisella, Viron lähihistoria onkin pitkälti ollut juuri puolen valitsemista, mahdollisesti omista periaatteista nöyrästi tinkien.
Erinomainen kirja, jota voi suositella lämpimästi. Jos tykkäsit Puhdistuksesta, toimii varmasti tämäkin. Toivotaan, että Oksanen jaksaa ammentaa uusia näkökulmia etelänaapurista jatkossakin, sillä näitä lukee mielellän.
Sain juuri luettua Sofi Oksasen kolmannen Viron historiaa käsittelevän teoksen, Kun Kyyhkyset Katosivat. Hänen ensimmäisensä, Stalinin Lehmät on vielä lukematta, mutta ylistetystä Puhdistuksests pidin kovasti. Siksi odotukset Oksasen uusinta teosta kohtaan olivat korkealla. Eipä tarvinnut pettyä: todennäköisesti mukaansa tempaavin ja intensiivisin kirja, jota olen koskaan lukenut. Kirja vei mennessään, ja aina oli luettava vielä se yksi luku, ehkä vielä yksi, vielä yksi...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen eri aikaikkunaan, joita käsitellään tarinan edetessä vuorotellen. Samojen henkilöiden kohtaloita ja yhteen nivoutuvia tapahtumia seurataan niin 40-luvun saksalaismiehityksen, kuin 60-luvun Neuvostoliiton vallankin ajoilta. Molemmissa on omat kipupisteensä, joiden kanssa kirjan henkilöt vain joutuvat elämään. Kirjailijan tekemä kattava taustatyö korostuu juuri näiden aikakausien hienossa ja yksityiskohtaisessa kuvailussa.
Päähenkilöiden valintoja ja heidän elämäänsä on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, kun tietää vastaavia kohtaloita oikeasti löytyvän. Kirjan kantava teema on mielestäni uskollisuus ja/tai puolen valitseminen. Yksi kirjan päähenkilöistä haluaa aina olla voittajan ja valtaapitävän puolella, kun taas toinen pitää kiinni periaatteistaan, hamaan loppuun saakka. Tavalla tai toisella, Viron lähihistoria onkin pitkälti ollut juuri puolen valitsemista, mahdollisesti omista periaatteista nöyrästi tinkien.
Erinomainen kirja, jota voi suositella lämpimästi. Jos tykkäsit Puhdistuksesta, toimii varmasti tämäkin. Toivotaan, että Oksanen jaksaa ammentaa uusia näkökulmia etelänaapurista jatkossakin, sillä näitä lukee mielellän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)